slideshow 1 slideshow 2
Tapahtumat
Ampumajaos
Koirat

Metsästysuutiset

Osallistu ja vaikuta metsästys- ja riista-asioiden hoitoon

Riista.fi - 7 tuntia 43 s sitten

Nyt on mahdollisuus vaikuttaa ja osallistua oman riistanhoitoyhdistyksen toimintaan sekä kuulla ajankohtaisista riista-asioista.

Helmikuussa järjestetään riistanhoitoyhdistysten vuosikokoukset, joissa valitaan hallitusten jäsenet erovuoroisten tilalle ja riistanhoitoyhdistyksen edustaja riistanhoitoyhdistysten aluekokoukseen ja ehdokkaat riistaneuvostoihin. Kokouksessa päätetään myös toimintasuunnitelmasta. Riistanhoitoyhdistyksen toiminnan aktiivisuus vaikuttaa valtionavustuksen määrään.

Vuosikokouksessa käsitellään riistanhoitoyhdistysten työjärjestyksen 3 §:n mukaiset asiat.

Jos olet kiinnostunut riistanhoitoyhdistyksesi asioista tai vaikuttamisesta, kannattaa tulla mukaan vuosikokoukseen. Ota mukaan voimassa oleva metsästyskorttisi – helpoin tapa osoittaa jäsenyytesi riistanhoitoyhdistyksessä on suoraveloituskortti tai Oma riistan sähköinen metsästyskortti.

Vuosikokousten paikat ja ajat löytyvät tammikuun Metsästäjä-lehdestä sekä riista.fi- sivujen tapahtumahausta.

Riistanhoitoyhdistyksen vuosikokouksessa jokaisella 18 vuotta täyttäneellä jäsenellä on yksi ääni. Alle 18-vuotiailla jäsenillä on puhe- ja läsnäolo-oikeus kokouksessa. Vähintään 18 vuotta täyttänyt jäsen voi myös valtuuttaa toisen jäsenen edustamaan itseään vuosikokouksessa.

Kategoriat: Metsästysuutiset

MMM: Suden kannanhoidollisen metsästyksen selvitykseen työryhmät

Riista.fi - 23.01.2020 - 17:11

Suden kannanhoidollisen metsästyksen laajapohjaisessa suunnittelu- ja määrittelyhankkeessa selvitetään suden kannanhoidollisen metsästyksen edellytyksiä ja tavoitteita. Lisäksi arvioidaan muita tyydyttäviä ratkaisuja. Suunnittelun pohjana on susikannan hoitosuunnitelma ja EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisu koskien suden kannanhoidollista metsästystä.

Maa- ja metsätalousministeriön käynnistämälle Suden kannanhoidollisen metsästyksen suunnittelu ja määrittely -hankkeelle on asetettu valmistelu- ja ohjausryhmät. Laajapohjaisessa hankkeessa selvitetään suden kannanhoidollisen metsästyksen edellytyksiä ja tavoitteita. Lisäksi hankkeessa arvioidaan mahdollisia muita tyydyttäviä ratkaisuja. Tavoitteena on tuottaa esitys suden kannanhoidollisen metsästyksen järjestämisestä.

– Muiden suurpetojen, kuten karhun ja ilveksen, kohdalla metsästys on tärkeä osa suunnitelmallista kannanhoitoa. Suden kannanhoidollisen metsästyksen edellytykset selvitetään nyt perusteellisesti laajapohjaisessa työssä. Metsästys on osa suden tuoretta kannanhoitosuunnitelmaa ja tavoite on, että se toteutuu, toteaa maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä.

Hankkeen ohjausryhmään kuuluvat maa- ja metsätalousministeriön edustajien ohella ympäristöministeriön, Suomen luonnonsuojeluliiton, Suomen metsästäjäliiton, MTK:n ja Suomen riistakeskuksen edustajat. Ohjausryhmä ohjaa valmisteluryhmän työtä ja tekee maa- ja metsätalousministeriölle esityksen valmisteluryhmän suunnitelman pohjalta.

Hankkeen valmisteluryhmään kuuluvat maa- ja metsätalousministeriön, ympäristöministeriön, Luonnonvarakeskuksen, Poliisihallituksen, Suomen riistakeskuksen, Metsähallituksen, MTK:n, Suomen luonnonsuojeluliiton, Luonto-Liiton, Suomen Kennelliiton, Suomen metsästäjäliiton ja valtakunnallisen riistaneuvoston sekä alueellisten riistaneuvostojen edustajat. Valmisteluryhmän tehtävänä on tehdä ohjausryhmälle esitys suden kannanhoidollisen metsästyksen edellytyksistä, tavoitteista, määrittelystä ja suunnitelmasta sekä arviot mahdollisista muista tyydyttävistä ratkaisuista. Työryhmien toimikausi alkaa 23.1.2020.

Pohjana EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisu

Suden kannanhoidollisen metsästyksen edellytysten selvittämisessä ja suunnittelussa otetaan huomioon EU-tuomioistuimen suden kannanhoidollista metsästystä koskeva ennakkoratkaisu.

– EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisu mahdollistaa kannanhoidollisen metsästyksen, mikäli viranomaiset kykenevät tuottamaan tarvittavan määrän todistelua siitä, että se tavoite tai peruste, jonka vuoksi kyseistä direktiivin kohtaa käytetään, on hyväksyttävä, neuvotteleva virkamies Sami Niemi toteaa.

Myös korkeimman hallinto-oikeuden suden kannanhoidollista metsästystä koskeva ratkaisu ja Euroopan komission päivittyvä luontodirektiivin tulkintaohje tullaan ottamaan hankkeessa huomioon, kun ne julkistetaan.

Hanke on kirjattu Suomen susikannan hoitosuunnitelmaan, jossa on esitetty alustava hankekuvaus. Hanke kestää vuoden 2020 loppuun tai niin kauan kuin on korkeimman hallinto-oikeuden suden kannanhoidollista metsästystä koskevan ratkaisun ja EU:n luontodirektiivin tulkintaohjeen päivityksen aikatauluista riippuen tarpeen.

Lisätietoja:

neuvotteleva virkamies Sami Niemi, erätalousyksikkö, Luonnonvaraosasto, maa- ja metsätalousministeriö
p. 0295162391, sami.niemi@mmm.fi

ministerin erityisavustaja Teppo Säkkinen, p. 050 516 2868, teppo.sakkinen@mmm.fi

Linkit aiheeseen liittyen:

Suden kannanhoidollisen metsästyksen suunnittelu ja määrittely -hankkeen alustava hankekuvaus on esitetty Suomen susikannan hoitosuunnitelmassa.

Tiedote 5.11.2019: Susikannan hoitosuunnitelmalla pyritään hallitsemaan suteen liittyviä konflikteja ja turvaamaan susikannan elinvoimaisuus

Tiedote 10.10.2019: Euroopan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisu suden kannanhoidollisesta metsästyksestä odotettua tiukempi

Kategoriat: Metsästysuutiset

Historiallinen metsäkanalintujen talvimetsästys alkoi

Riista.fi - 20.01.2020 - 12:00

Suomessa päästään vuosikymmenten jälkeen kokeilemaan metsäkanalintujen talvipyyntiä, kun tänään käynnistyi maan pohjoisosissa 20.–31. tammikuuta kestävä metson ja teeren metsästys.

Metsäkanalintujen metsästysajat perustuvat tarkkaan ja kattavaan  kantojen seurantaan. Itä-Lapin ja Koillismaan alueiden pitkään jatkunut metsokannan kasvu antaa mahdollisuuden kokeilla lumiolosuhteiltaan muuta maata haasteellisemmilla alueilla urosmetsojen metsästystä. Urosmetson metsästys on sallittua Itä-Lapissa ja Koillismaalla. Urosteertä puolestaan saa metsästää Itä-Lapin ja Koillismaan lisäksi Kainuun sekä Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevissa Utajärven ja Vaalan kunnissa.

Latvalinnustuksessa on hyvä huomioida turvallisuusnäkökohdat kivääriaseilla ammuttaessa, säädökset aseen kuljettamisessa moottorikäyttöisillä ajoneuvoilla sekä liikenneväylistä johtuvat rajoitukset unohtamatta kestävän metsästyksen periaatteita.

Katso metsästysajat

Metsäkanalintujen metsästyksen eettiset ohjeet

Kategoriat: Metsästysuutiset

MMM: Riistapäivillä pohdittiin pohjoismaisen yhteistyön mahdollisuuksia riistanhoidossa ja -tutkimuksessa

Riista.fi - 20.01.2020 - 08:40

Alan toimijat kokoontuivat Riistapäiville Turkuun pohtimaan vesilintukantojen hoitoa, monilajista kannanhoitoa sekä suurpetokantojen, erityisesti karhun ja suden, kannanhoitoa. Teemana oli pohjoismainen yhteistyö.

Umeån yliopiston politiikan tutkimuksen professori Camilla Sandströmin mukaan riistalajien siirtyminen uusille alueille vaatii uusia riistanhoitokäytäntöjä, joita koskevassa päätöksenteossa on hyvä tiedostaa sosiaaliset, poliittiset ja ekologiset näkökulmat.

Tiistaina ja keskiviikkona Turussa järjestetyillä Riistapäivillä vieraillut Sandström piti tärkeänä viranomaisten roolia kansainvälisten vaatimusten ja paikallistason tarpeiden yhteensovittajana.

-Siellä, missä petoja on enemmän, niihin suhtaudutaan negatiivisemmin, mutta suhtautumiseen vaikuttaa myös etääntyminen politiikasta, Sandström sanoi.

Päivien teemana oli pohjoismainen yhteistyö, joten alustuksia ja tietoja vaihdettiin runsaasti Ruotsista, Norjasta, Tanskasta ja Suomesta.

-Vesilintujen muuttoreittitason kannanhoito ei ole pelkästään kansainvälistä, vaan paikallista. Viranomaisten, tutkijoiden ja kentän yhteistyö on tärkeää. On tärkeää saada kaikki osapuolet mukaan alusta asti, korosti professori Jesper Madsen Tanskan Aarhusin yliopiston biotieteen instituutista.

Juuri kaikkien osapuolten yhteistyö toistui useissa keskusteluissa.

DNA-näytteistä tietoa eläinkantojen levittäytymisestä eri maissa

Norjan luontotutkimusinstituutin (NINA) vanhemman tutkijan Öystein Flagstadin mukaan Suomen ja Skandinavian kaikkien neljän suurpedon kannat ovat jossain määrin eristyneet toisistaan.

Eniten ovat eristyneet sudet. Laajoilla poronhoitoalueilla suurpetokannat ovat harvat, jonka vuoksi eläinten siirtyminen eri maiden välillä on vähäisempää. Suomesta Ruotsiin vaeltavat sudet pääsevät harvoin etenemään Keski-Ruotsin tasalle asti lisääntymään Skandinavian kantaan.

-Geeniperimän monipuolistamiseksi Ruotsiin tarvitaan uusia susia. Ruotsin kaikki noin 400 susiyksilöä on pystytty jäljittämään 4-5 yksilöstä periytyväksi, ja sen vuoksi sisäsiittoisuutta esiintyy, Flagstad sanoi.

Naturvårdsverketin Jens Andersson piti tärkeänä yhteistyötä Suomen, Ruotsin ja Norjan susikannan tutkimisessa.

-Tiedämme, että eristäytyneet petopopulaatiot ovat meille kaikille ongelma. Tarpeellisinta olisi aloittaa susista. Ruotsiin tarvittaisiin vähintään 1 lisääntyvä susiyksilö joka viides vuosi.

Pohjoismainen yhteistyö on kirjattu mukaan Suomen susikannan hoitosuunnitelmaan.

Karhukannan alueellinen rakenne ei ole Suomessa muuttunut

Flagstadin mukaan karhujen levittäytyminen uusille alueille on riittävää niiden geeniperimän kannalta. Esimerkiksi Suomen ruskeakarhujen kasvava kanta saa yksilöitä sekä Venäjältä että Skandinaviasta.

Luonnonvarakeskuksen tutkimusprofessori Ilpo Kojola toi esiin, että matemaattisen skenaariomallin perusteella on laskettu, että Suomessa karhuja voidaan pyytää kestävästi 14 prosenttia karhukannasta.

Ruskeakarhun johtaviin tutkijoihin kuuluva Norjan luonnontieteellisen yliopiston (NMBU) emeritusprofessori Jon Swenson piti lukemaa korkeana, mutta ymmärsi sen johtuvan muualta tulevista karhuista. Ruotsissa karhunmetsästys on kasvanut nopeasti moninkertaiseksi, minkä vuoksi mukautuvaa kannanhoitoa on pidetty tärkeänä. Toistaiseksi sitä koskevassa aluetasolle hajautetussa soveltamisessa on kuitenkin onnistuttu vain harvoin lainsäädännön suomasta mandaatista huolimatta.

Kojola kertoi tuoreesta tutkimusta, jonka mukaan karhukannan alueellinen rakenne ei ole Suomessa muuttunut kahden karhusukupolven eli 21 vuoden aikana. Nuori, uusille alueille levittäytyvä, ja myös metsästyksen saaliiksi päätyvä karhu on todennäköisemmin uros.

”Suomeen tarvitaan lisää tutkimusrahoitusta”

Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio piti pohjoismaista yhteistyötä ja tutkimusta monilajisuudesta erittäin tervetulleena.

-Tarvitsisimme Suomeen lisää rahoitusta suurpetojen ja monilajisuuden tutkimukseen. Riistapäivät osoittaa, että Ruotsissa ja Norjassa on yli 10-kertainen satsaus monessa. Kyse ei ole vain vuotuisesta seurannasta, Husu-Kallio kommentoi.

Lue myös:
MMM:n mediatiedote Riistapäiviltä: Sorsalinnut vähentyneet huolestuttavasti, maa- ja metsätalousministeriö käynnistää lintujen elinympäristöjä kohentavan SOTKA-hankkeen

Uutinen: Maa- ja metsätalousministeriö 17.1.2020 17.50

Kategoriat: Metsästysuutiset

MMM: Sorsalinnut vähentyneet huolestuttavasti, maa- ja metsätalousministeriö käynnistää lintujen elinympäristöjä kohentavan SOTKA-hankkeen

Riista.fi - 14.01.2020 - 12:16

Maa- ja metsätalousministeriö käynnistää vuoden 2020 alusta SOTKA-hankkeen, jolla parannetaan taantuneiden riistalintujen elinympäristöjä. Hankkeelle on budjetoitu 3 miljoonaa euroa vuosille 2020-21. Hankkeessa tehdään yhteistyötä riista- ja ympäristöhallinnon kesken.

Rehevillä järvillä viihtyvät sorsalajit ovat vähentyneet viime vuosina huolestuttavasti. Myös uhanalaisen metsäkanalinnun, riekon, kannat ovat hiipuneet viime vuosikymmeninä.

Syy lajien vähenemiseen on niiden elinympäristöjen heikentyminen, minkä vuoksi taantuneiden riistalintujen elinympäristöjä parannetaan vuoden 2020 alusta alkavalla MMM:n rahoittamalla ja koordinoimalla SOTKA-hankkeella.

-Kosteikkojen perustaminen ja pienpetojen pyynti on tärkeää riistanhoitotyötä, jolla voidaan tukea vesilintukantojen elpymistä. SOTKA-hanketta tehdään yhteistyöllä metsästäjien, maanomistajien ja järjestöjen kanssa, maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä sanoo.

Sorsalajeille rauhoitettuja levähdysalueita ja poikastuotantoalueita

Taantuvia sorsalajeja ovat punasotka, haapana, jouhisorsa, lapasorsa ja tukkasotka.

-Sorsalajien elinympäristöt heikentyvät, kun rehevät järvet kasvavat umpeen, naurulokkiyhdyskunnat katoavat lintujärviltä, särkikalat aiheuttavat ravintokilpailua ja pienpedot häiritsevät pesimärauhaa, kertoo hankkeen koordinaattori Heidi Krüger maa- ja metsätalousministeriöstä.

Hankkeessa kehitetään metsästykseltä rauhoitettavien levähdysalueiden verkostoa kokeilemalla ajallisia ja alueellisia, esimerkiksi osan lintujärvestä kattavia, rauhoituksia. Metsästyslaki mahdollistaa riistansuoja-alueen perustamisen, jolla voidaan edistää alueen luonteen säilymistä ja riistan elinoloja. Levähdysalueverkoston luomisen yhteydessä rakennetaan korvaavia metsästyskosteikoita lähiympäristöön.

Hankkeessa perustetaan myös sorsalintujen poikastuotantoa edistäviä elinympäristöjä esimerkiksi patoamalla uusia kosteikkoja.

-Tavoitteena on kolmen vuoden aikana toteuttaa vähintään 400 hehtaaria poikastuotantokosteikkoja, jotka hyödyttävät myös vaateliaita sorsalajeja, Krüger kertoo.

Pesimärauhaa taataan vieraspetojen pyynnillä

SOTKA-hanketta tukeva HAAHKA- eli haitallisten vieraspetolajien tehopyyntihanke pyrkii takaamaan maassa pesiville linnuille pesimärauhan minkkien ja supikoirien alueellisella poistolla.

-Pyynnistä vastaavat ammattitaitoiset tehopyytäjät yhteistyössä paikallisten riistanhoitoyhdistysten kanssa.

Tehopyyntiä toteutetaan saaristossa ja sisämaan arvokkailla lintuvesillä ja muilla soveltuvilla kosteikoilla.

Riekoille ennallistetaan niille soveltuvia soita

SOTKA-hankkeen yhteydessä toteutetaan RIEKKO-hanke, jolla ennallistetaan riekoille soveltuvia soita ja kunnostetaan puroja ja puronvarsia valuma-alueittain.

– Riekon taantuminen johtuu elinympäristöjen heikentymisestä ja ilmastonmuutoksen tuomista muutoksista, kuten pidemmästä lumettomasta ajasta, Krüger sanoo. Suoalueita ennallistamalla riekkoja on saatu palaamaan aiemmille asuinalueilleen.

RIEKKO-hankkeen suoalueet toimivat myös pintavalutuskenttinä, jotka puhdistavat metsien ojitusvesiä ennen kuin ne laskevat vesistöön. Hanke on jatkoa Metsähallituksen riistan elinympäristöjen hoitamisen hankkeille.

Hallitusohjelman mukainen hanke puuttuu riistalintujen taantumiseen

SOTKA-hanke jatkaa vuonna 2019 aloitettua Elinympäristöjen parantamisen pilottihanketta, jossa ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö tekivät yhteistyötä arvokkaiden lintuvesien kunnostuksessa. Pilotissa MMM rahoitti neljän kosteikon ja yhden lintuveden kunnostamisen sekä pienpetojen tehopyyntihankkeen.

Hankkeelle on budjetoitu 3 miljoonaa euroa vuosille 2020-21. Lisäksi hankkeessa etsitään uusia hallinnointi- ja rahoitusmalleja.

SOTKA-hanke tukee ympäristöministeriön HELMI-ohjelman (Heikentyneiden elinympäristöjen parantaminen) lintuvesien kunnostusosiota kehittämällä metsästykseltä rauhoitettavien levähdysalueiden verkostoa, rakentamalla ja kunnostamalla lintukosteikkoja edistämään sorsalintujen poikastuottoa sekä poistamalla vieraspetoja turvaamaan pesimärauhaa (HAAHKA-hanke). RIEKKO-hankkeessa ennallistetaan riekoille soveltuvia soita ja kunnostetaan puroja ja puronvarsia valuma-alueittain.

Lisätiedot:
Asiantuntija Heidi Krüger, SOTKA-hankeen koordinaattori, maa- ja metsätalousministeriö, 050 439 0962, etunimi.sukunimi@mmm.fi
Erityisavustaja Teppo Säkkinen, maa- ja metsätalousministeriö, p. 050 516 2868, etunimi.sukunimi@mmm.fi

Kategoriat: Metsästysuutiset

Sähköpostiosoitteen vaihto Oma riistassa

Riista.fi - 07.01.2020 - 13:15

Vanhaa profiilia ei tarvitse poistaa, jos haluat vaihtaa sähköpostiosoitteesi Oma riistassa.

Luo alusta asti uudet tunnukset valitsemalla Luo Oma riista -tunnus, jolloin käyttäjätunnuksena ollut vanha sähköpostiosoite ja salasana poistuvat käytöstä. Oma riistaan syötetyt tietosi säilyvät ja näkyvät uusilla tunnuksillasi, koska ne on sidottu henkilötunnukseesi eikä käyttäjätunnukseen.

Uudet käyttäjätunnukset voi luoda vain verkkopalvelussa osoitteessa https://oma.riista.fi  ei mobiilisovelluksella. Uusien tunnusten luomisen jälkeen voit jälleen käyttää Oma riista -verkkopalvelua tietokoneellasi ja -mobiilisovellusta kännykälläsi uusilla tunnuksillasi.

Video-ohjeet tunnusten luomiseen

Kategoriat: Metsästysuutiset

Luke: Riistanisäkkäiden lumijälkilaskenta alkamassa

Riista.fi - 30.12.2019 - 10:03

Riistanisäkkäiden lumijälkiä lasketaan peltokolmioilla 1.1.–28.2.2020. Riistakolmioilla laskenta-aika on Etelä- ja Keski-Suomessa 15.1.–28.2. ja Pohjois-Suomessa 15.1.–15.3. Talvilaskennat antavat tärkeää tietoa lajien pitkäaikaisista kannanmuutoksista.

Luonnonvarakeskus (Luke) seuraa talvilaskentojen avulla riistanisäkkäiden määrän vuosittaista ja pitkän aikavälin vaihtelua. Riistakolmiot.fi-palvelusta löytyvät laskentatulokset koko kolmiohistorian ajalta 1980-luvun lopulta lähtien.

Laskennan tekevät vapaaehtoiset metsästäjät. Lumijälkien laskijat voivat palauttaa tulokset sähköisen Riistakolmiot.fi-palvelun kautta. Sieltä löytyy ohjeita ja opastusta laskentojen tekijöille, oma kolmiokohtainen raportti sekä perustietoa laskettavista lajeista.

Lumiolot vaikuttavat laskentaan, kannanmuutoksia tärkeää tarkastella pidemmällä aikavälillä

Jälkilaskennan onnistuminen edellyttää tuoretta lumikerrosta. Lumen puute, lumen liian kova rakenne tai liian vahva ja syvä lumipeite voivat estää laskennan. Jälkilaskennan kannalta ihanteellisin on yhtenäinen lumipeite ja riittävästi pehmeää lunta, jotta pienienkin nisäkkäiden jäljet havaitaan. Säät voivat muuttua nopeasti. Laskentaan kannattaakin varautua heti otollisten kelien vallitessa.

Edellisen talven lumitilanne ei suosinut pienriistan lumijälkilaskentoja. Tehtyjen lumijälkilaskentojen perusteella monen pienriistalajin jälkikeskiarvot olivat valtakunnallisesti tarkasteltuina edellisvuosien tasolla. Kärpän, oravan, metsäjäniksen ja rusakon kannat olivat edellistalvea korkeammat. Ilveksen jälkiä havaittiin vähemmän kuin sitä edeltävässä laskennassa.

Lumijälkilaskennan tuloksia ei käytetä kannanarviointiin yhtä suoraviivaisesti kuin kesän kanalintulaskennan tuloksia. Pitkällä aikavälillä lumijälkilaskennoista kuitenkin saadaan arvokasta tietoa pienriistakantojen muutoksista.

Mikä on riistakolmio?

Riistakolmiot ovat metsäriistan runsauden seurantaa varten perustettuja pysyviä laskentareittejä. Riistakolmio on tasasivuinen kolmio, jonka sivu on neljä kilometriä, ja siten laskentalinjan kokonaispituus on 12 kilometriä.

Peltokolmiolaskenta on kehitetty riistakolmiolaskennasta maatalousympäristön, metsän ja asutuksen muodostaman rikkonaisen ja pienipiirteisen etelä- ja länsisuomalaisen maisemamosaiikin riistakantojen seurantaan. Peltokolmion sivujen pituudet ovat kaksi kilometriä.

Viime vuosina kesälaskennassa on laskettu noin tuhat kolmiota ja talvilaskennassa 700 kolmiota. Talvella lasketaan riistanisäkkäiden lumijälkiä ja kesälaskennassa metsäkanalintuja (metso, teeri, pyy ja riekko). Alkava talvilaskenta on riistakolmioilla järjestyksessä 32. ja peltokolmioilla 22.

Kategoriat: Metsästysuutiset

MMM: Susien lumijälkilaskenta toteutetaan säiden salliessa Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan eteläosissa sekä Satakunnan pohjoisosissa

Riista.fi - 20.12.2019 - 12:16

Susien alueellinen lumijälkilaskenta toteutetaan tulevana talvena yhdellä, rajatulla alueella Etelä-Pohjanmaalla, Pohjanmaalla ja Satakunnassa, jos sääolosuhteet sen sallivat. Laskennasta on sovittu maa- ja metsätalousministeriön, Suomen riistakeskuksen, Luonnonvarakeskuksen ja Suomen Metsästäjäliiton kesken.

Lumijälkilaskenta suoritetaan tammikuun lopun ja helmikuun loppupuolen välisenä aikana, ja se toteutetaan yhden päivän aikana. Laskennan suunnittelutyö on aloitettu ja tarkemmat yksityiskohdat selviävät lähiviikkoina. Laskennan alue Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan eteläosissa on hirvitalousalue ”Rannikko-Pohjanmaa – Pohjanmaa 3”. Pohjois-Satakunnan laskenta-alue tarkentuu myöhemmin.

Lumijälkilaskennalla saadaan tietoa laskenta-alueen susien määrästä ja reviireistä laskentahetkellä. Jälkiä laskemassa tämän tyyppisissä kertaluonteisissa laskennoissa on tyypillisesti useita satoja vapaaehtoisia henkilöitä. Metsästäjien, tutkimuksen ja riistahallinnon lisäksi keskeisillä sidosryhmillä on mahdollisuus osallistua laskentaan. Lumijälkilaskennassa korostuu huolellinen jäljitys, jotta voidaan määritellä, mitkä jäljet kuuluvat samoille ja mitkä jäljet eri susiyksilöille. Koulutetut jälkitarkastajat tarkastavat vapaaehtoisten havainnot. Osana lumijälkilaskentaa kerätään myös susien ulostenäytteitä DNA-analyysejä varten.

Toive yhteisestä laskennasta eri toimijoiden kesken on esitetty erityisesti metsästäjien taholta.

– Yhteisen laskennan tarkoituksena on lisätä vuoropuhelua ja luottamusta erityisesti metsästäjien ja riistahallinnon sekä tutkimuksen välillä. Laskenta tukee myös laajemmin suurpetojen havainnointia alueella, maa- ja metsätalousministeriön erätalousyksikön päällikkö Vesa Ruusila toteaa.

Ennen jälkilaskentoja jälkien tarkastajille järjestetään tammikuussa koulutustilaisuus ja laaditaan koulutuspaketti laskennoista. Suomen Metsästäjäliitto koordinoi alueella olevia vapaaehtoisia mukaan laskentaan. Järjestettävään jälkilaskentaan kutsutaan mukaan osallistumaan ja seuraamaan eri sidosryhmiä.

– Hyvien laskentaolosuhteiden lisäksi laskennan onnistumisessa vapaaehtoisten metsästäjien ja muiden vapaaehtoisten laaja osallistuminen ja sitoutuminen on ratkaisevan tärkeää, Ruusila toteaa.

Suden kanta-arvion tärkeimmän aineiston muodostavat Tassu-suurpetohavaintojärjestelmään kirjatut havainnot, DNA-määritykset sekä pannoitettujen susien paikannustiedot. Myös lumijälkilaskennan tulokset huomioidaan osana kanta-arvion aineistopohjaa.  Riistahallinto ja viranomaiset käyttävät suurpetohavaintoja esimerkiksi päätösten taustatietona.

Lisätietoja:
Vesa Ruusila, erätalousyksikön päällikkö, Luonnonvaraosasto, maa- ja metsätalousministeriö
p. 0295162051, vesa.ruusila@mmm.fi

Kategoriat: Metsästysuutiset

Itä-Suomen poliisilaitos ja Metsähallitus: Poliisin ja erätarkastajan yhteinen partio ehkäisee susien laitonta tappamista Itä-Suomessa

Riista.fi - 19.12.2019 - 12:28

Joulukuusta alkaen poliisi ja erätarkastaja valvovat yhdessä Itä-Suomessa tapahtuvia luonnonvararikoksia. Itä-Suomen poliisilaitoksen ja Metsähallituksen yhteinen partio keskittyy erityisesti susien laittoman tappamisen vähentämiseen ja auttaa paikallisia selvittämään susien aiheuttamia ongelmia.

Partion arkipäivään kuuluu luonnonvararikollisuuden valvonta, tutkinnan avustaminen ja toimenpiteiden suunnittelu tilanteessa, jossa susi aiheuttaa uhkaa ihmisille, koirille tai kotieläimille. Partio valvoo, että susien karkotukset ja poikkeusluvalla tehtävät lopetukset sujuvat tarkoituksenmukaisesti.

Poliisin ja erätarkastajan muodostaman työparin urakka käynnistyy joulukuussa. Partio toimii pääasiallisesti Pohjois-Karjalan, Pohjois-Savon ja Etelä-Savon maakunnissa, mutta tarvittaessa myös muualla. Partio on osa kuusivuotista EU:n rahoittamaa SusiLIFE-hanketta, jonka tavoitteena on edistää ihmisen ja suden rinnakkaiseloa.

Susien laittoman tappamisen laajuudesta Itä-Suomessa saadaan lisää tietoa

Suotuisissa olosuhteissa susikanta kasvaa nopeasti, sillä susi on tehokas lisääntyjä. Susien luonnollinen kuolleisuus, liikenneonnettomuudet, sairaudet ja poikkeusluvilla metsästys eivät selitä muutoksia susikannan koossa kuten kannan hidasta kasvua. Tutkimusten mukaan yksi syy on susien laiton tappaminen, mutta rikoksesta jää harvoin kiinni.

Partio tuo valvontaan lisää resursseja ja antaa Itä-Suomen poliisilaitokselle ja Metsähallitukselle uudenlaisen mahdollisuuden tehdä pitkäjänteistä yhteistyötä.

”Metsähallituksessa on erävalvonnasta vankkaa kokemusta ja verkostoja. Poliisin valtuuksien avulla partio voi toimia sekä yksityisillä että valtion omistamilla mailla”, kertoo ylitarkastaja Juha Ahonen Metsähallituksesta. Partio puuttuu suden lisäksi muuhun riistaan, kuten hirveen, kohdistuviin luonnonvararikoksiin.

Partio tekee yhteistyötä paikallisten asukkaiden kanssa

Susi aiheuttaa reviirien lähellä asuville ihmisille usein huolta, pelkoa ja joskus koira- ja kotieläinvahinkoja.

”Partio kohtaa paikallisia asukkaita ympäri vuoden ja tekee heidän kanssaan ruohonjuuritasolla yhteistyötä”, Itä-Suomen poliisilaitoksen rikosylikomisario Harri-Pekka Pohjolainen kertoo.

Partio täydentää suurpetoasioita hoitavien ammattilaisten verkostoa. Verkostoon kuuluvat poliisin ja erätarkastajien lisäksi paikalliset suurpetoyhdyshenkilöt, riistanhoitoyhdistykset ja suurriistavirka-aputoimijat. Jos kansalainen kohtaa suden, hänen kannattaa ottaa yhteyttä alueensa riistanhoitoyhdistyksen suurpetoyhdyshenkilöön.

Luonnonvararikoksiksi kutsutaan kalastukseen, metsästykseen tai metsien käyttöön liittyviä rikkomuksia. Partio keskittyy metsästyslainsäädännön valvomiseen. Lain mukaan suden tappamiseen vaaditaan poikkeuslupa.

Lisätietoja:

Harri-Pekka Pohjolainen, rikosylikomisario, Itä-Suomen poliisilaitos, 0295 456 567, harri-pekka.pohjolainen@poliisi.fi
Juha Ahonen, ylitarkastaja, Metsähallitus, 040 6464 250, juha.m.ahonen@metsa.fi

SusiLIFE-hanke on Itä-Suomen poliisilaitoksen, Metsähallituksen, Luonnonvarakeskuksen, Suomen riistakeskuksen ja Suomen Luonnonsuojeluliiton Uudenmaan piirin kuusivuotinen yhteisponnistus. SusiLIFE ennaltaehkäisee susien aiheuttamia vahinkoja, kehittää lajin DNA-seurantaa, parantaa paikallistason vuorovaikutusta sekä tuottaa ja välittää tietoa susista.

Hanketta rahoittavat Euroopan Unionin LIFE-ohjelma, maa- ja metsätalousministeriö, ympäristöministeriö ja Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto MTK ry.

Kategoriat: Metsästysuutiset

LUKE: Hirvikanta, taimikon rakenne ja alueelliset tekijät vaikuttavat tuhoriskiin

Riista.fi - 18.12.2019 - 10:13

Korkea hirvikanta on tärkein hirvituhoriskiä lisäävä tekijä. Muut hirvituhoriskiin vaikuttavat tekijät voidaan jakaa taimikon sisäisiin ominaisuuksiin ja yksittäistä metsikköä laajemman aluetason tekijöihin.

Hirvi on Suomen suurin luonnonvarainen eläin, Fennoskandian tärkeimpiä riistaeläimiä ja taimikoiden pahin tuhoeläin. Hirvet aiheuttava tuhoa metsäpuille syömällä latva- ja sivukasvaimia, mikä johtaa kasvutappioihin ja alentaa tukin laatua.

Etukasvuinen lehtipuusto lisää riskiä mäntytaimikoissa

Taimikon rakennetekijöistä ylenmääräinen lehtipuusekoitus nostaa männyn tuhoriskiä etenkin silloin, kun lehtipuusto kasvaa mäntyä pitemmäksi.

Tuhoja havaitaan enemmän myös männylle istutetuilla rehevillä ja kosteilla maaperillä, jotka ovat entisiä kuusen kasvupaikkoja. Voimakas maanmuokkaus yhdessä rehevän ja hienojakoisen maaperän kanssa näyttäisi myös nostavan tuhoriskiä.

Hirvituhoriskiin vaikuttavat myös alueelliset tekijät

Hirvien vuotuinen elinpiiri kattaa alueen, jonka pinta-ala vaihtelee muutamasta sadasta hehtaarista muutamaan tuhanteen hehtaariin. Hirvillä on tyypillisesti erillinen kesä- ja talvielinpiiri, jotka useimmin sijaitsevat 15–25 km päässä toisistaan. Etenkin Keski-Suomen eteläpuolella osa hirvistä pysyy kuitenkin lähes paikallaan koko vuoden. Pohjois-Suomessa ja Lapissa hirvien kesä- ja talvielinpiirit sijaitsevat hieman kauempana toisistaan kuin etelämpänä.

Tutkimusten mukaan tuhot ovat ryhmittyneet joillekin alueille enemmän kuin toisille, mikä viittaa aluetason tekijöiden tärkeyteen hirvien elinympäristön valinnassa ja siten myös tuhoriskiin liittyvissä tekijöissä. Hirvituhoriskin määrittelyssä onkin otettava huomioon tekijät, joiden avulla elinpiirien rakennetta, kuten eri puulajeja ja ikää edustavien metsien määrä ja jakaantuminen alueelle voidaan kuvata. Myös liikenne ja asutuksen sijainti voivat vaikuttaa hirvien elinpiirin valintaan ja siten tuhoriskiin.

Radiomerkittyjä hirviä seuraamalla on todettu, että talvella hirvet suosivat alueita, joilla on runsaasti nuoria taimikoita, mutta jotka sijaitsevat varttuneempien metsien lomassa. Varttuneiden metsien ja taimikoiden muodostama mosaiikki näyttää olevan hirven kannalta suotuisa elinympäristö, koska varttuneet metsät tarjoavat suojaa ja taimikot ravintoa. Varttuneiden metsien merkitys voi liittyä myös siihen, että niissä on talvella vähemmän lunta, mikä helpottaa kulkemista. Varttuneilla metsillä tarkoitetaan varttuneita kasvatusmetsiköitä ja sitä vanhempia metsiä.

Teiden ja asutuksen läheisyydessä näyttää olevan vähemmän tuhoja aina pariin kilometriin saakka. Lapissa laajojen mäntyvaltaisten kasvatusmetsien lomassa sijaitsevissa taimikoissa näyttäisi olevan vähemmän tuhoja kuin alueilla, joilla metsät koostuvat useammasta puulajista.

Hirvikanta kasvanut voimakkaasti – samalla myös metsien hirvivahingot

Hirvikanta kasvoi voimakkaasti 1970-luvulta alkaen ja huippuvuosina 2000-luvun alussa Suomessa talvehti 140 000 hirveä. Nykyään kanta on 75000–100000 talvehtivaa hirveä.

Hirvikannan nousuun ovat vaikuttaneet tehometsätalouden myötä yleistyneet avohakkuut ja taimikot, jotka tarjoavat hirville ravintoa etenkin talvella. Valikoivan metsästyksen vuoksi myös naaraiden osuus hirvikannasta on suuri, mikä takaa tehokkaan lisääntymisen.

Kasvaneen hirvikannan myötä metsien hirvivahingot ovat lisääntyneet. Valtakunnallisen metsien inventoinnin mukaan vuosilta 2009–2013 hirvivahinkoja kirjattiin yhteensä 960 000 hehtaarilla. Niistä 520 000 hehtaarilla metsikön laatu oli alentunut vähintään yhden luokan. Vakavia ja täydellisiä tuhoja oli 105 000 hehtaarilla.

Suurin osa tuhoista tapahtuu talvella lumen ollessa maassa, ja jolloin muita kuin puuvartisia kasveja ei ole saatavilla. Hirvi käyttää ravinnokseen useita puulajeja, kuten koivuja, haapaa, pajuja ja katajaa, mutta valtaosa tuhoista aiheutuu männylle.

Suomessa metsänomistaja voi saada valtiolta korvausta hirvien aiheuttamista tuhoista. Korvaus maksetaan kasvutappioiden ja uudistamiskustannusten perusteella. Tuhon arvon täytyy ylittää 170 euroa, eikä samalle taimikolle voi maksaa korvausta ennen kuin kolme vuotta on kulunut edellisestä korvauksen maksamisesta. Arvion korvauksesta tekee Metsäkeskus.

Lisätietoa

MMT, Erikoistutkija Ari Nikula, puh. 040 801 5568, ari.nikula@luke.fi

Tiedote perustuu vertaisarvioiduissa tieteellisissä sarjoissa julkaistuihin tutkimustuloksiin:

Nikula, A., Nivala, V., Matala, J. & Heliövaara, K. 2019. Modelling the effect of landscape composition on the occurrence and amount of moose damage at multiple scales with zero inflated count model. Silva Fennica 53(1). https://doi.org/10.14214/sf.9918

Nikula, A. 2017. Resource selection  of moose at multiple scales – from trees, plantations and home ranges up to landscapes and regions. Dissertationes Forestales 233. https://doi.org/10.14214/df.233

Kategoriat: Metsästysuutiset

MMM: Suurpetojen aiheuttamien koira-, kotieläin- ja irtaimistovahinkojen korvaaminen nopeutuu

Riista.fi - 17.12.2019 - 14:07

Vuoden 2020 alusta alkaen kunnat voivat maksaa suurpetojen aiheuttamat koira-, kotieläin- ja irtaimistovahingot aina täysimääräisesti ja heti korvauspäätöksen jälkeen. Suurpetojen aiheuttamia poro-, kotieläin- ja maatalousvahinkoja korvattiin vuonna 2018 noin 7,7 miljoonan euron arvosta, mistä suurin osa oli porovahinkoja. Kotieläinvahinkoja voidaan ehkäistä esimerkiksi petoaitojen avulla.

Ensi vuoden alusta alkaen suurpetojen aiheuttamien kotieläin- ja irtaimistovahinkojen korvaaminen nopeutuu. Poro- ja maatalousvahingot maksetaan edelleen vahinkovuotta seuraavana vuonna, koska molemmissa on laskennallisia elementtejä, jotka eivät ole tiedossa hakemusta jätettäessä.

–Ensi vuoden alusta alkaen suurpetojen aiheuttamien koira-, mehiläis-, kotieläin- ja irtaimistovahinkojen korvaukset voidaan maksaa heti korvaushakemusten käsittelyn jälkeen hakijalle. Suden aiheuttamien koira- ja kotieläinvahinkojen täysimääräinen ja nopeampi korvaaminen on myös toimenpide, joka on kirjattu tuoreeseen susikannan hoitosuunnitelmaan ja mikä nähtiin valmistelun yhteydessä tärkeänä, maa- ja metsätalousministeriön erityisasiantuntija Jussi Laanikari toteaa.

Korvaamisen nopeutuminen mahdollistui maaliskuussa voimaan tulleen riistavahinkolain muutoksen myötä.

–Petovahinkojen ripeä korvaus on ollut tavoitteena pitkään. Lakimuutoksen ja määrärahojen riittävän tason myötä siihen avautui mahdollisuus, maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä toteaa.

Porovahinkojen korvaussummat pienentyneet

Suurpetojen aiheuttamien vahinkojen arvo oli viime vuonna riistavahinkorekisterin tietojen mukaan noin 7,7 miljoonaa euroa, joista suurin osa oli porovahinkoja (noin 7,2 miljoonaa euroa). Tänä vuonna (tilanne 4.12.2019) porovahinkojen arvo on noin 5,7 miljoonaa euroa.  Ahma aiheuttaa eniten porovahinkoja – enemmän kuin kolme muuta suurpetoa yhteensä. Porovahinkojen korvaussummat ovat pienentyneet vuoden 2017 jälkeen ns. Lex Halla -korvauksen poistuttua ja porovahinkojen lukumäärän vähennyttyä.

Suurpetojen aiheuttamien kotieläinvahinkojen arvo (kotieläinvahinkoihin lasketaan esimerkiksi lammas-, nauta-, mehiläis-, irtaimisto-, koira- ja muut vahingot) oli vuonna 2018 noin 380 000 euroa ja maatalousvahinkojen noin 90 000 euroa. Tänä vuonna vahinkojen määrä (tilanne 4.12.2019) on pysynyt melko lailla samalla tasolla. Suurin osa kotieläinvahingoista on karhun ja suden aiheuttamia. Karhun aiheuttamista vahingoista valtaosa kohdistuu mehiläisiin ja lampaisiin, susien aiheuttamista puolestaan koiriin ja lampaisiin. Viljelyksille vahinkoja aiheuttaa lähinnä karhu.

Suurpedoista susi aiheuttaa eniten koiravahinkoja, mikä on yksi isoimmista susiin liittyvistä konflikteista. Pääsääntöisesti vahingot kohdistuvat metsästyskoiriin. Viime vuonna suden aiheuttamia koiravahinkoja korvattiin noin 85 000 euron arvosta. Tänä vuonna (tilanne 4.12.2019) sudet ovat aiheuttaneet koiravahinkoja viime vuotta enemmän eli noin 140 000 euron arvosta.

Vahinkoilmoitus kotieläin-, irtaimisto- sekä viljelysvahingoista tehdään vahinkopaikkakunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, joka tarkistaa ja arvioi suurpetojen aiheuttamat vahingot. Korvaushakemus toimitetaan hakijan kotipaikkakunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle.

Suurpetovahinkojen ennaltaehkäisy ja vahinkoperusteiset poikkeusluvat

Suurpetovahinkoja voidaan ehkäistä muun muassa kotieläinten ja mehiläistarhojen suojaukseen suunnitelluilla petoaidoilla, joita Suomen riistakeskus voi myöntää hakijoille. Susien aiheuttamia metsästyskoiravahinkoja voidaan pyrkiä ehkäisemään esimerkiksi tunnistamalla susien läsnäolo alueella tai käyttämällä erilaisia suojavarusteita. Koiravahinkoja sattuu myös piha-alueilla tyypillisesti ilta- tai yöaikaan, minkä takia koiria ei susialueilla tulisi laskea illalla tai yöllä vapaaksi. Neuvontaa vahinkojen ehkäisyyn saa Suomen riistakeskuksen aluetoimistoilta.

Niissä tilanteissa, joissa suurpedot aiheuttavat erityisen merkittäviä vahinkoja, eikä ennaltaehkäisystä ole riittävää apua, on suurpeto mahdollista tappaa Suomen riistakeskuksen päätöksellä myönnettävällä vahinkoperusteisella poikkeusluvalla. Poikkeuslupa voidaan myös myöntää turvallisuusperusteisesti. Vahinkoperusteisia poikkeuslupia käytetään pääasiassa suden kohdalla. Ahman kohdalla on myönnetty poikkeuslupia vain merkittävien porovahinkojen estämiseksi itäisellä ja pohjoisella poronhoitoalueella.  Ilveksen ja karhun kohdalla käytetään pääasiassa kannanhoidollisia poikkeuslupia.

Susi kuten karhu ja ilveskin ovat EU:n luontodirektiivin perusteella Suomessa tiukasti suojeltu lajeja (liite IV ja kun susi on poronhoitoalueella, se luetaan liitteen V lajeihin), joiden suojelusta voidaan poiketa vain direktiivissä ja kansallisessa lainsäädännössä määritellyin ehdoin. Lupaharkintaa rajaa lisäksi oikeuskäytäntö. Ahma kuuluu direktiivin liitteen II ensisijaisesti suojeltaviin lajeihin, joiden suojelemiseksi on osoitettava erityisten suojelutoimien alueita.

Suomen riistakeskuksen julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härkönen kertoo, että vahinkoperusteinen poikkeuslupa voidaan myöntää silloin, kun kaikki poikkeusluvan edellytykset täyttyvät. Poikkeuslupaharkinnassa on ensin harkittava pääperuste, kuten suden aiheuttamat vahingot, poikkeusluvalle. Sen jälkeen on arvioitava, onko ongelmaan muuta tyydyttävää ratkaisua ja onko niitä otettu käyttöön. Lisäksi otetaan huomioon vahingot, uhka-arvio, hakemuksen kohdistaminen haittaa aiheuttavaan yksilöön ja susikannan koko sekä elinvoimaisuus alueella. Suomen riistakeskus tarjoaa neuvontaa poikkeuslupiin liittyen.

–Lupaharkinta on aina tapauskohtaista ja edellyttää useiden eri näkökulmien yhtäaikaista tarkastelua, Härkönen toteaa.

Vuonna 2018 poronhoitoalueella saatiin Suomen riistakeskuksen myöntämillä poikkeusluvilla saaliiksi 10 sutta ja muualla Suomessa kuusi. Tänä vuonna saaliiksi on saatu vahinkoperusteilla poikkeusluvilla poronhoitoalueella yhteensä 19 sutta. Muun Suomen osalta vuonna 2019 poikkeusluvalla on lopetettu yksi susi.

Liitteet:
Suurpetojen aiheuttamat kotieläin-, maatalous- ja porovahingot 2010-luvulla
Suurpetojen aiheuttamat porovahingot 2010-luvulla
Suurpetojen aiheuttamat kotieläin- ja maatalousvahingot 2010-luvulla

Linkit:
Tietoa suurpetovahingoista maa- ja metsätalousministeriön sivuilla
Lisätietoja suurpetovahinkojen ennaltaehkäisystä (Suomen riistakeskus)
Uutinen ”Koiravahinkojen riski susialueilla kasvaa syksyllä” (Suomen riistakeskus)
Poikkeuslupien hakemiseen liittyvät lomakkeet (Suomen riistakeskus)
Suomen susikannan hoitosuunnitelma

Lisätietoja:
erityisasiantuntija Jussi Laanikari, erätalousyksikkö, maa- ja metsätalousministeriö (suurpetovahingot) p. 029 516 2432, jussi.laanikari@mmm.fi
neuvotteleva virkamies Sami Niemi, erätalousyksikkö, maa- ja metsätalousministeriö (susikannan hoitosuunnitelma) p. 029 516 2391, sami.niemi@mmm.fi
julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härkönen, Suomen riistakeskus (poikkeusluvat)
p. 029 431 2104, sauli.harkonen@riista.fi

Kategoriat: Metsästysuutiset

MMM: Ahman metsästykseen saa tänä talvena myöntää enintään kahdeksan poikkeuslupaa

Riista.fi - 13.12.2019 - 08:43

Maa- ja metsätalousministeriö on antanut 12.12.2019 voimaan tulevan asetuksen, jonka mukaan ahmoja voidaan metsästää rajoitetusti pohjoisen ja itäisen poronhoitoalueen kannanhoitoalueella. Poikkeuslupia metsästykseen voidaan myöntää kolmen edellisen vuoden tapaan enintään kahdeksan.

–Valmistelua aikaistettiin aiemmista vuosista, jotta ahmojen metsästys voitaisiin toteuttaa ennen helmikuuta, jolloin ahmojen lisääntymisaika tavallisesti alkaa. Rajoitetun metsästyksen tavoitteena on mahdollistaa merkittäviä porovahinkoja aiheuttavien yksilöiden poistaminen, sanoo maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä.

Ahman tappamia poroja ilmoitettiin toissa vuonna 3050, mutta viime vuonna enää 2445. Ahma aiheutti kuitenkin viime vuonnakin yhteensä noin 4,14 miljoonan euron porovahingot, mikä on edelleen enemmän kuin suden, karhun ja ilveksen poroille aiheuttamat vahingot yhteensä.

Asetus voitiin antaa toimitusministeristön toimikauden aikana, koska asetuksen antamisella oli kiire metsästyksen ajoituksen vuoksi ja sisältö ei olennaisesti poikennut vastaavilla asetuksilla säädetyistä. Asia varmistettiin oikeuskanslerin virastosta.

Ahmakanta Suomessa talvella 2018–2019

Voimassa olevassa ahman hoitosuunnitelmassa Suomi on jaettu kolmeen kannanhoitoalueeseen: pohjoinen- ja itäinen poronhoitoalue, muu poronhoitoalue ja Metsä-Suomi. Poronhoitoalueella liikkui Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan talvella 2018–2019 noin 110–130 ahmaa ja muualla Suomessa noin 140–150 ahmaa. Yhteensä ahmoja arvioitiin siis olevan 250–280.

Ahmat elävät pääosin pohjoisilla tunturialueilla ja itäisillä metsäalueilla. Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kuntien alueilla arvioidaan Metsähallituksen ja paliskuntien yhteisten erillislaskentojen perusteella liikkuvan yhteensä noin 40–60 ahmaa, jotka kuuluvat Pohjoismaiden yhteiseen elinvoimaiseen ahmapopulaatioon. Skandinaavisen kannan yksilömäärä on noin 900–1 200 ahmaa, joista elää Ruotsissa 580–780 ja Norjassa 340–430 yksilöä. Suomen poronhoitoalueella liikkuu arviolta 110–130 ahmaa ja muualla Suomessa noin 140–150 ahmaa, jotka ovat puolestaan osa Venäjän noin 1 500 yksilön elinvoimaista ahmapopulaatiota. Tunturi-Lapin ja Itä-Suomen ahmakannat eroavat uuden tutkimustiedon valossa geneettisesti toisistaan.

Riistakolmiolaskentojen perusteella lukumäärät olisivat olleet Itä-Suomessa ja poronhoitoalueella hieman pienemmät kuin talvella 2017–2018 (kuva 1). Harvalukuisiin lajeihin liittyvän satunnaisuuden takia riistakolmiolaskennat eivät kuitenkaan välttämättä anna tarkkaa kuvaa todellisesta muutoksesta peräkkäisten vuosien välillä.

Myös petoyhdyshenkilöiden kirjaamien ahmahavaintojen määrän kehitys osoittaa ahmakannan vahvasti runsastuneen poronhoitoalueen ulkopuolisen Suomen alueella. Ahmahavaintoja tehdään eteläisintä Suomea myöten (kuva 2).

Suomen ahmakanta ei vielä täytä luontodirektiivin asettamia suotuisan suojelutason vaatimuksia muualla kuin ns. alpiinisella vyöhykkeellä pohjoisimmassa osassa Lappia. Suomessa ahmakanta on arvioitu olevan viimeisimmässä luontodirektiivin raportoinnissa 2013–2018 suotuisalla suojelutasolla ns. alpiinisella eliömaantieteellisellä vyöhykkeellä pohjoisimmassa osassa Lappia (Ylä-Lappi), ja tällä alueella kannan kehityssuunnan arvioitiin olevan kasvava. Muualla Suomessa ns. boreaalisella eliömaantieteellisellä vyöhykkeellä ahmakannan suojelutaso on arvioitu luontodirektiivin vuosien 2013–2018 raportoinnissa olevan epäsuotuisa–riittämätön, mutta trendin on todettu olevan vakaa ja tulevaisuuden suotuisan. Asetuksen kahdeksan ahman metsästysmäärän ei arvioida heikentävän ahman suojelutasoa.

Poikkeuslupien myöntäminen näyttäisi vähentäneen porovahinkoja

Ahma aiheuttaa kaikista suurpedoista eniten vahinkoja porotaloudelle, mutta vahingot ovat kuitenkin parin viimeisen vuoden aikana vähentyneet.

Petovahinkojen euromääräinen korvaussumma vuodelta 2019 ei ole vielä tiedossa, mutta todennäköisesti ahman aiheuttamat porovahingot ovat tähän mennessä löydettyjen porojen perusteella huomattavasti edellisvuotta pienemmät (kuva 3 ja kuva 4).

Ahman poistolupien vaikutusta ahmavahinkoihin ja niistä maksettaviin korvauksiin ei kyetä täysin arvioimaan, koska vahinkoihin vaikuttavat myös lumi- ja sääolosuhteet. Ahmojen metsästys kolmena edellisenä talvena näyttäisi kuitenkin vähentäneen vahinkoja suurimmassa osassa niitä paliskuntia, joiden alueille poikkeuslupia on myönnetty (kuva 5).

Suojelualueilla tapahtuvasta ahman metsästyksestä hallinto-oikeuden päätös

Pohjois-Suomessa on paljon kansallispuistoja sekä laajoja luonnonsuojelu- ja Natura-alueita, joissa myös suurpetojen metsästys on mahdollista. Yhdestä vuonna 2017 annetusta ahman metsästyslupaa koskeneesta päätöksestä on kuitenkin valitettu Pohjois-Suomen hallinto-oikeuteen. Valituksessa vaadittiin kumoamaan Suomen riistakeskuksen päätös metsästyslain ja luonnonsuojelulain 64 a §:n ja 65 §:n vastaisena. Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on ratkaissut asian 5.6.2019 (päätösnumero 19/0124/1), mutta päätöksestä on valitettu KHO:een, joten päätös ei ole vielä lainvoimainen.

Asiassa todennäköisesti ratkaistaneen, voidaanko Natura 2000 -alueella metsästää ahmaa vahinkojen estämiseksi, vaikka alueen Natura-tietolomakkeisiin on merkitty ahman esiintyminen alueella. Hallinto-oikeus on katsonut, että kahden yksittäisen ahman tappamisen ei voida katsoa haittaavan suotuisan suojelutason säilyttämistä hakemusalueella tai laajemmin suotuisan suojelutason saavuttamista Suomessa siinä määrin, ettei poikkeuslupia olisi voitu myöntää. Hallinto-oikeus toteaa, että vaikka ahma on kyseessä olevilla Natura-alueilla suojelun perusteena oleva luonnonarvo ja priorisoitu suojeltava laji, kahden ahman metsästyksen ei voida katsoa merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden vuoksi alueet on sisällytetty Natura 2000 -verkostoon. Näin ollen poikkeuslupien myöntäminen ei ennalta arvioiden ole ollut myöskään luonnonsuojelulain 64a §:ssä säädetyn heikentämiskiellon vastaista eikä luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentissa tarkoitetun Natura-arvioinnin tekeminen ole ollut tarpeen. Mainitut luonnonsuojelulain säännökset eivät siten ole varovaisuusperiaatekaan huomioon ottaen olleet esteenä poikkeuslupien myöntämiselle. Päätöksen kumoamiseen ei ollut aihetta.

Ottaen huomioon Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden perustelut, maa- ja metsätalousministeriö katsoo edelleen, ettei poikkeaminen ahman rauhoituksesta ole sellainen hanke tai suunnitelma, joka todennäköisesti merkittävästi heikentäisi poikkeuslupa-alueella tai sen läheisyydessä sijaitsevien Natura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden luontoarvoja.

Poikkeusluvan nojalla tapahtuva ahman pyynti voi aiheuttaa lyhytaikaista ja paikallista häiriötä pyyntitapahtuman aikana. Häiriön ei kuitenkaan voi katsoa heikentävän merkittävästi Natura-alueiden luontoarvoja. Pyynnin aikana voidaan esimerkiksi liikkua moottorikelkoilla samaan tapaan kuin niillä liikutaan normaalin poronhoitotyönkin aikana. Asiaa tarkasteltaessa merkittäviä arviointiperusteita ovat häiriön voimakkuus, kesto ja tiheys. Jotta häiriö olisi merkittävä, sen on vaikutettava suojelun tasoon.

Myös eduskunnan ympäristövaliokunta toteaa Hossan kansallispuistoa koskevassa mietinnössään (YmVM5/2017), että suojelun yleisestä periaatteesta voidaan luonnonsuojelulain mukaan poiketa kansallispuistossa muun muassa porotalouden ja paikallisen väestön luontaiselinkeinojen hyväksi, jos niistä ei koidu oleellista eikä pysyvää vahinkoa suojelutavoitteiden kannalta.

Porovahinkoja aiheuttavien petojen poistaminen on myös Hossan kansallispuistossa mahdollista Suomen riistakeskuksen poikkeusluvalla ja alueen hallinnasta vastaavan viranomaisen luvalla luonnonsuojelulain 15 §:n mukaisesti. Arvioidessaan luvanvaraisen toiminnan vaikutusta Natura 2000 -arvoihin Metsähallitus on todennut, että poikkeusluvan ehtojen mukainen toiminta ei aiheuta merkittävää haittaa suojeluperusteena oleville luonnonarvoille, eikä siten heikennä Natura-arvoja.

Vastaavanlainen linjaus on tehty myös valtioneuvon päätöksessä 5.12.2018, jonka mukaan alueen sisällyttäminen Natura 2000 -verkostoon ei pääsääntöisesti vaikuta metsästysoikeuksiin eikä niiden käyttöön, sillä Natura 2000-alueiden suojelun tavoitteena on tiettyjen luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen suojelu sekä sellaisten lajeja koskevien häiriöiden estäminen, jotka merkittävällä tavalla vaarantavat lajien suojelutason. Metsästystä ei ole pidettävä tällaisena häiriönä muutoin kuin erityisen tärkeillä linnustonsuojelualueilla ja harmaahylkeiden suojelun kannalta merkityksellisillä alueilla. Ahman, saukon ja itämerennorpan elinympäristöjä on Natura 2000 -verkostossa. Näiden lajien esiintymisen perusteella ei kuitenkaan ole tarvetta metsästystä koskeviin erityismääräyksiin nykyisillä tai myöhemmin perustettavillakaan luonnonsuojelualueilla.

Muista keinoista ahmojen aiheuttamien porovahinkojen vähentämiseksi

Ahman aiheuttamien porovahinkojen korvaamisessa on toistuvasti esitetty siirtymistä Ruotsissa käytössä olevaan reviiripohjaiseen korvausjärjestelmään. Reviiripohjaista korvausjärjestelmää vastustetaan laajasti poronhoitoalueen paliskunnissa. Yhtenä monista perusteista vastustukselle on se, ettei korvausjärjestelmän vaihtaminen vähennä ahmojen aiheuttamia vahinkoja, eikä se ole Ruotsissakaan poistanut tarvetta vahinkoperusteisten poikkeuslupien myöntämiseen. Ruotsi on lisäksi aloittamassa ahman kannanhoidollisen metsästyksen tänä metsästysvuonna tavoitteenaan vähentää ahmakantaa.

Vaihtoehtoiseksi ratkaisuksi on esitetty myös vahinkoahmojen siirtoa poronhoitoalueen ulkopuolelle. Ahmakannan hoitosuunnitelmassa todetaan kuitenkin, että siirtoistutuksiin ryhdytään vain, jos paikallisen väestön asenteet hanketta kohtaan ovat riittävän myönteisiä. Tähänastisten selvitysten perusteella paikallinen väestö esimerkiksi Pohjois-Savossa ja Keski-Suomessa suhtautuu siirtoihin niin kielteisesti, ettei niihin siksi ole ollut edellytyksiä. Muutamien yksilöiden siirroilla ei sitä paitsi olisi käytännössä merkitystä ao. alueiden tai muun eteläisen Suomen ahmakannalle, koska ahmakanta levittäytyy ja runsastuu näillä alueilla jo luontaisestikin.

Maa- ja metsätalousministeriö katsoo samoin kuin Pohjois-Suomen hallinto-oikeus ratkaisussaan, että reviiripohjaiseen korvausjärjestelmään siirtyminen ja siirtoistutukset eivät ole asian kiireellisyyteen nähden toteuttamiskelpoisia vaihtoehtoisia ratkaisuja.

Mikäli asetusta ei olisi annettu, rajoittaisi määrää ainoastaan luontodirektiivin ja kansallisen lainsäädännön asettamat edellytykset. Ahma kuuluu muista suurpedoista poiketen luontodirektiivin liitteen II ensisijaisesti suojeltaviin lajeihin, eli se ei ole IV -liitteen tiukasti suojeltu laji. Ahman elinympäristöt ovat siis luontodirektiivin aluesuojelun piirissä. Kansallisesti suojelu on samankaltaista kuin muilla suurpedoilla, mutta huomattavasti rajoitetumpaa. Asetuksen antamatta jättämisellä oltaisiin siirrytty vastaavanlaiseen menettelyyn kuin karhun, ilveksen tai suden vahinkoperusteisten lupien osalta eli määrää tai aluetta ei rajoitettaisi ollenkaan. Suomen riistakeskuksella on tällä hetkellä täysi toimivalta muiden suurpetojen vahinkoperusteisten lupien osalta ahmaa lukuun ottamatta. Maa- ja metsätalousministeriö katsoo tarpeelliseksi kuitenkin edelleen rajoittaa sekä tapettavien ahmojen määrää että aluetta. Suomen ahmakannan hoitosuunnitelman mukaan ahman rauhoitusajasta poikkeaminen vahinkoperusteisin poikkeusluvin sallitaan rajoitetusti pohjoisen ja itäisen poronhoitoalueen kannanhoitoalueen pahimmilla vahinkoalueilla.

Liitteet
MMM:n asetus 5.11.2019 (på svenska)

Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:
Erityisasiantuntija Jussi Laanikari, p. 040 733 6229, etunimi.sukunimi@mmm.fi

Kategoriat: Metsästysuutiset

Valkoposkihanhi pysyy edelleen tiukasti suojeltuna lajina

Metsästäjäliitto - 05.12.2019 - 13:47

Valkoposkihanhi on Suomessa uudistulokas, jonka kanta on parin viime vuosikymmenen kasvanut voimakkaasti. Puistoissa ruokailevat hanhiparvet ovat tuttu näky pääkaupunkiseudulla ja syysviljamailla. Tästä huolimatta valkoposkihanhi säilyy tuoreen päätöksen mukaan tiukasti suojeltuna lajina.

Norja ehdotti tällä viikolla Bernin yleissopimuksen pysyvän komitean kokouksessa, että valkoposkihanhi siirrettäisiin Bernin sopimuksen liitteestä II liitteeseen III, mikä merkitsisi valkoposkihanhen muuttamista tiukasti suojellusta lajista suojelluksi. Ehdotus kuitenkin hylättiin, mikä merkitsee sitä, että valkoposkihanhen metsästystä ei voida aloittaa EU:n
alueella lähiaikoina.

Suomen Metsästäjäliitto on pettynyt päätökseen. ”Muutos olisi ollut perusteltu, sillä valkoposkihanhikanta on moninkertaistunut viime vuosikymmeninä. Valkoposkihanhen ampuminen ei ole toistaiseksi ollut meillä mahdollista edes poikkeusluvalla vahinkojen estämistarkoituksessa”, Luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors Suomen Metsästäjäliitosta sanoo.

Bernin sopimus eli Euroopan luonnonsuojelusopimus (Convention on the Conservation of European Wildlife and Natural Habitats) koskee Euroopan luonnonvaraisten eläinten, kasvien ja niiden elinympäristöjen suojelua. Sopimus on johtanut Euroopan yhteisön lainsäädäntöön, johon kuuluu myös EU:n lintudirektiivi. Tällä hetkellä valkoposkihanhea suojelee EU:n lintudirektiivi eli Suomi ei voi kansallisesti päättää metsästyksen aloittamista. Metsästäjäliitto on jo vuonna 2009 esittänyt valkoposkihanhen siirtämistä riistaeläinluetteloon.

FACE eli eurooppalaisten metsästäjäjärjestöjen yhteenliittymä on osallistunut Bernin yleissopimuksen pysyvän komitean 39. kokoukseen. FACEn edustaja Daniel Švrčula tuki Norjan ehdotusta. Hän kritisoi päätöstä siitä, että muutosta olisi voitu pitää myös valkoposkihanhen osalta menestystarinana, koska sen kanta on jo ylittänyt kaikki suojelulle asetetut tavoitteet.  

Lisätietoja:

Luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors, ere.grenfors@metsastajaliitto.fi

FACEn uutinen aiheesta: https://www.face.eu/2019/12/disappointing-decision-on-the-barnacle-goose-at-the-bern-convention/ (in english)

Kategoriat: Metsästysuutiset

Erikoissuunnittelija Marko Svensbergille ”Työyhteisön hyvä tyyppi” -stipendi

Riista.fi - 03.12.2019 - 12:05

Suomen riistakeskuksen helsinkiläiselle erikoissuunnittelija Marko Svensbergille on myönnetty Metsämiesten Säätiön ”Työyhteisön hyvä tyyppi” -stipendi. Stipendin arvo on 500 euroa.

Erikoissuunnittelija Marko Svensberg on työskennellyt pitkäjänteisesti metsäalan kehittämisen parissa. Metsäkanalintuja suosivan metsänhoidon eli riistametsänhoidon pioneerina hän on edistänyt talousmetsien luonnonhoitoa yhteistyössä metsäalan toimijoiden kanssa. Marko on osallistunut lukuisiin metsäalan työ- ja ohjausryhmiin, kuten PEFC-sertifioinnin kriteerien päivittämiseen ja Kehittämiskeskus Tapion vetämiin hyvän metsänhoidon työryhmiin. Lisäksi hän on koordinoinut neljä METSO-hanketta ja kouluttanut satoja metsänomistajia ja metsäammattilaisia riistametsänhoidon menetelmistä. Vaikka Marko ei työskentele perinteisessä metsäalan organisaatiossa, on hän mitä suurimmassa määrin mukana alan kehittämisessä.

Työyhteisön hyvänä tyyppinä Marko on väsymätön kompromissien etsijä ja toisia kunnioittava keskustelija. Ratkaisuhakuisella tavallaan hän on saanut mahdottomia tavoitteita mahdollisiksi niin talon sisällä kuin ulkopuolellakin. Näistä esimerkkeinä ovat menestyksekkäät riistametsänhoidon hankkeet.

Marko jaksaa innostua uudesta, uudistaa ja visioida. Hän kehittää omaa ja työyhteisön toimintaa ja näkee nyt tehtävän työn kantavan pitkälle tulevaisuuteen. Omasta metsäosaamisestaan Marko pitää huolta ahkeralla alan tutkimuksen seuraamisella. Oman osaamisen parantamisen ohessa hän on ideoinut ja toteuttanut koulutuksia niin riistametsänhoidosta kuin tuoreimpana muuttuneesta vieraslajilainsäädännöstä koko riistakeskuksen henkilökunnalle.

Markon vetämä riistatalouden edistäminen -tiimi on tunnettu riistakeskuksella paitsi tuloksekkaasta hanketyöstään myös kannustavasta ilmapiiristä. Tiimissä jokainen on yhdenvertainen ”hyvä jamppa”, jota kannustetaan luovuuteen ja rohkeuteen. Tiiminvetäjänä Marko osaa kuunnella ja antaa toisille tilaa loistaa. Onnistumisista iloittaessa hän antaa muiden paistatella valokeilassa, vaikka ilman hänen panostaan moni onnistunut projekti olisi jäänyt toteutumatta.

Markon kuuluva ääni ja nauru ovat tutut kaikille riistakeskuksen keskustoimistolla työskennelleelle. Työyhteisön hyvänä typpinä Marko on aina valmis auttamaan työkavereita, oli kyse laajojen raporttien oikoluvusta, vaativasta ajatustyöstä tai kyydin tarjoamisesta kotiin. Pitkän linjan riistakeskuslaisena Marko on auttanut useita nuorempia kollegoita alkuun neuvomalla ja rohkaisemalla. Tämä hyvä tyyppi rakentaa keskusteluyhteyttä riista- ja metsäalan välille ja kehittää samalla myös riistakeskusta asiantuntijaorganisaationa.

Metsämiesten Säätiö haluaa nostaa ”Työyhteisön hyvä tyyppi”-stipendillä esille arjen työyhteisösankareita metsäalalla, sillä osaava ja motivoitunut ihminen on metsäalan tulevaisuuden keskeisin menestystekijä ja alan toimintakulttuurin rakentaja.
Stipendin myöntämisperusteina ovat:
•    itsensä johtaminen (innostuu arjen onnistumisista ja kannustaa onnistumaan, uskaltaa pysähtyä ja olla läsnä)
•    vastuun ottaminen (tunnistaa omat ja muiden mahdollisuudet, huolehtii työkavereista, suhtautuu rohkeasti uuteen)
•    oppii ja opastaa (on vastuullisesti utelias ja valmis kehittymään, innostuu työelämän monimuotoisuudesta ja ajattelun laajuudesta)
•    sekä rehdin ja luotettavan metsämieshengen ylläpitäminen

Metsämiesten Säätiö on 1948 perustettu yleishyödyllinen säätiö, jonka tehtävänä on metsäalan kehittäminen sekä alalla toimivien ihmisten hyvinvoinnin edistäminen. Säätiö jakaa oman sijoitustoimintansa tuottoa alalle tavoitteellisin apurahoin ja stipendein.

Stipendiä esittivät Suomen riistakeskuksen kollegat viestintäpäällikkö Klaus Ekman, riistapäällikkö Visa Eronen, kesätyöntekijä Minna Hakala, asiantuntija Riitta Huhtinen, hirvitalousaluesuunnittelija Valto Kontro, viestintäsuunnittelija Tero Kuitunen, talouspäällikkö Pekka Lehikoinen, asiantuntija Carola Lönnfors, kesätyöntekijä Suvi Mäkinen, apulaisjohtaja Jari Pigg, riistasuunnittelija Antti Piironen, viestintäsuunnittelija Mirja Rantala, logistiikkasuunnittelija Marion Sundqvist ja johtaja Jari Varjo sekä toiminnanohjaaja Paula Laukkanen Helsingin riistanhoitoyhdistyksestä.

Lisätietoja:
viestintäsuunnittelija Mirja Rantala, Suomen riistakeskus, puh. 050 464 1453
kehityspäällikkö Anne Manner, Metsämiesten Säätiö, puh. 050 565 1553

Kategoriat: Metsästysuutiset

Lyijyttömiin luoteihin siirtymistä helpotetaan metsästysasetuksen muutoksella

Metsästäjäliitto - 29.11.2019 - 13:22

Maa- ja metsätalousministeriö esittää valtioneuvoston metsästysasetukseen muutosta, joka edistää lyijyttömien luotien käyttöönottoa metsästyksessä. Metsästäjäliitto suhtautuu lainsäädännön muuttamiseen myönteisesti.

Lausuntokierrokselle lähteneessä asetuksessa säädettäisiin lyijyttömien luotien painovaatimuksesta niin, että se mahdollistaa lyijyttömien luotien laajemman käyttöönoton. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että hirveä ja karhua saisi metsästää jatkossa esimerkiksi 6,5 x 55 -kaliiperilla lyijyttömällä luodilla. Nykyisessä lainsäädännössä tehovaatimukset eivät tätä mahdollista. Uusi esitys mahdollistaisi myös lyijyttömän luodin käytön peuranmetsästyksessä esimerkiksi kaliiperissa .243 Win.

”Metsästysasetuksen muutos mahdollistaisi lyijyttömien luotien käytön metsästyksessä marginaalikaliipereissa. Uudet lyijyttömät luodit ovat suorituskykyisempiä kuin perinteiset lyijyluodit, joten muutos antaisi mahdollisuuden metsästäjälle valita käyttääkö lyijyllistä tai lyijytöntä luotia”, toteaa Metsästysliiton metsästysampumapäällikkö Jussi Partanen.

Metsästysasetus on tehty aikana, jolloin markkinoilla ei ollut juurikaan vaihtoehtoja lyijyluodeille. Myös tieto lyijyn haitallisista terveysvaikutuksista on lisääntynyt viime vuosina.

Euroopan unionissa on jo vuosia mietitty rajoituksia lyijyn käyttöön. Vuonna 2017 valmistui ECHAn nykyinen kosteikkoalueita ja vesilintujen metsästystä koskeva lyijynkäytön rajoitusesitys. Se kieltäisi lyijyn käytön kaikilla Ramsar-kosteikkomääritelmän mukaisilla kosteikoilla Euroopan Unionin alueella. EU-komissio on lisäksi pyytänyt Euroopan kemikaaliviraston (ECHAn) valmistelemaan rajoitusesityksen lyijyn totaalikieltoon metsästyksessä, urheiluammunnassa sekä kalastuksessa. Pyyntö pohjautuu ECHAn kosteikkoja koskevan lyijynkäytön rajoitusesityksen valmistelussa syntyneeseen tausta-aineistoon.

Lisätietoja:

Metsästysampumapäällikkö Jussi Partanen, puh. 040 845 1572, jussi.partanen@metsastajaliitto.fi

Ruotsin metsästäjäliitto on teettänyt aiheesta tutkimuksen Saksassa. Siihen voi tutustua osoitteessa:https://jagareforbundet.se/contentassets/7099893fd13b45b98e1900d2ea165fee/65x55_se.pdf  (pdf, in english)

Maa- ja metsätalousministeriön uutinen aiheesta: https://mmm.fi/artikkeli/-/asset_publisher/lyijyttomiin-luoteihin-siirtymista-helpotetaan-metsastysasetuksen-muutoksella

 

Kategoriat: Metsästysuutiset

MMM: Lyijyttömiin luoteihin siirtymistä helpotetaan metsästysasetuksen muutoksella

Riista.fi - 29.11.2019 - 10:28

Maa- ja metsätalousministeriö esittää valtioneuvoston metsästysasetukseen muutosta, joka edistää lyijyttömien luotien käyttöönottoa metsästyksessä. Asetus on lähetetty lausunnoille. Lausuntoaika on 15.1.2020 saakka.

Asetuksessa säädettäisiin lyijyttömien luotien painovaatimuksesta tavalla, mikä mahdollistaa lyijyttömien luotien laajemman käyttöönoton.

– Markkinoilta on saatavilla lyijyttömiä luoteja, jotka eivät täytä voimassa olevan metsästysasetuksen vaatimuksia, vaikka niiden suorituskyky ei merkittävästi eroa nykyisin käytettävistä lyijyluodeista, sanoo erityisasiantuntija Janne Pitkänen maa- ja metsätalousministeriöstä.

Tieto lyijyn haitallisista terveysvaikutuksista on lisääntynyt viime vuosina. Osa metsästäjistä onkin jo ottanut käyttöön lyijyttömät luodit.

– Patruunateollisuus on kehittänyt uusia lyijyttömiä ja suorituskykyisiä vaihtoehtoja lyijyluodeille. Varsinkin kupariluotien tarjonnan kasvu on edesauttanut lyijyttömien luotien yleistymistä hirvieläinten metsästyksessä, Pitkänen sanoo.

Kehitys on myönteistä ihmisten terveyden kannalta, sillä lyijyttömällä luodilla ammuttaessa vältetään kokonaan myrkyllisten lyijysirpaleiden leviäminen riistalihaan.

Kupari on materiaalina lyijyä kevyempää, mutta toisaalta kupariluoti säilyttää massansa lyijyluotia paremmin, eikä kupariluodista jää juurikaan sirpaleita saaliseläimeen.

Linkit:
Lausunpyyntö pdf 743kB
Asetusluonnos pdf 250kB
Muistio pdf 272kB

Lisätietoja:
Erityisasiantuntija Janne Pitkänen, maa- ja metsätalousministeriö, p. 0295 162 338, etunimi.sukunimi@mmm.fi
Vanhempi hallitussihteeri Teemu Nikula, maa- ja metsätalousministeriö, p. 0295 162 055, etunimi.sukunimi@mmm.fi

Kategoriat: Metsästysuutiset

Petoyhdyshenkilöverkostolle lisää tukea EU-hankkeesta

Riista.fi - 29.11.2019 - 10:00

Suomen riistakeskus on mukana Luonnonvarakeskuksen koordinoimassa EU-rahoitteisessa SusiLIFE-hankkeessa. Lokakuussa käynnistyneen hankkeen tavoitteena on lievittää suteen liittyviä ristiriitoja.

Suomen riistakeskuksella työskentelee marraskuusta lähtien kolme hankesuunnittelijaa, joiden tehtävänä on välittää tietoa susista ja auttaa parhaansa mukaan vahinkojen ennaltaehkäisyssä. Jaakko Alalantela aloittaa työnsä Pohjanmaan aluetoimistolla, Matti Kilpeläinen Kainuussa ja Pekka Uuksulainen Pohjois-Karjalassa.

–Suunnittelijat ja petoyhdyshenkilöt suunnittelevat yhdessä alueellista toimintaa, projektikoordinaattori Mari Lyly Suomen riistakeskuksesta kertoo.

Lisäksi suunnittelijat tarjoavat tietoa ja materiaaleja eläinten suojaamiseksi.

–Esimerkiksi sähköisiä petoaitoja voidaan hankkeen puitteissa toimittaa muutamien päivien viiveellä useille tiloille, joilla on akuutti tarve suojata kotieläimiä. Lisäksi eläintiloilla testataan muiden suojaus- ja karkotelaitteiden toimivuutta käytännössä, Lyly sanoo.

Suojausmenetelmistä julkaistaan opas ja koiravahinkojen ennaltaehkäisyä kehitetään yhdessä metsästyskoiraharrastajien kanssa. Myös petoyhdyshenkilöille tuotetaan uutta koulutusmateriaalia.

 

Paikallisten ihmisten kuuntelua ja tutkimusta

Suomen riistakeskus edistää reviiriyhteistyöryhmien ja paikallisten sidosryhmien välistä vuoropuhelua muun muassa järjestämällä maakunnallisia seminaareja.

Luonnonvarakeskus kehittää hankkeen aikana muun muassa DNA-seurannan menetelmiä ja siihen liittyvää pohjoismaista yhteistyötä. Tavoite on laajentaa DNA-näytekeräys kaikille Suomen susireviireille. Luken johdolla hankkeessa kehitetään mallinnustyökaluja, joilla voidaan arvioida kannanhoidollisten toimien vaikutusta suteen ja muihin riistakantoihin. Suomen riistakeskus pilotoi yhtä työkaluista hirvieläinten alueellisen verotuksen suunnittelussa.

Kategoriat: Metsästysuutiset

Kannanhoidollinen ilveksenmetsästys alkaa sunnuntaina

Riista.fi - 29.11.2019 - 09:00

Joulukuun 1. päivä alkaa ilveksen kannanhoidollinen metsästys. Suomen riistakeskus on myöntänyt poikkeusluvan 240 ilveksen pyyntiin. Metsästyksen tavoitteena on ilveskannan pitäminen nykyisen suuruisena.

Poikkeuslupamäärä nousi edellisvuodesta. Lupien kohdentamisessa painotettiin alueita, joilla ilveskanta on tihein ja kanta-arvio kasvanut. Edellisellä kaudella saatiin saaliksi 180 eläintä.

Kategoriat: Metsästysuutiset

Eija Vallinheimosta Metsästäjäliiton uusi viestintäpäällikkö

Metsästäjäliitto - 28.11.2019 - 15:27

 

Eija Vallinheimo on aloittanut 19.11.2019 Metsästäjäliiton viestintäpäällikkönä.  Viestintäpäällikkö vastaa  liiton viestinnästä ja varmistaa, että viestintä toteuttaa Metsästäjäliiton strategiaa.

Aiemmin hän on työskennellyt muun muassa Ilmatieteen laitoksen ja Syöpäjärjestöjen viestinnässä. Koulutukseltaan Eija Vallinheimo on valtiotieteiden maisteri.

- Metsästäjäliiton viestintä on jo erinomaisella tasolla, mikä on hyvä pohja tulevalle työlle. Odotan innolla, että pääsen tekemään yhteistyötä liiton työntekijöiden, jäsenten ja muiden sidosryhmien kanssa, jotta voimme yhdessä tehdä Metsästäjäliitosta kodin kaikille metsästäjille, Vallinheimo sanoo.

Eija Vallinheimo työskentelee Metsästäjäliiton keskustoimistolla Riihimäellä. Viestintäpäällikön tehtäviä elokuusta marraskuuhun hoitanut viestinnän ja markkinoinnin strategia-asiantuntija FM Sari Lehtonen-Lammi on mukana Metsästäjäliiton viestinnässä helmikuun loppuun asti.

Eija Vallinheimon tavoittaa sähköpostitse eija.vallinheimo@metsastajaliitto.fi tai puhelimitse 050 530 3871 

 

Kategoriat: Metsästysuutiset

Lyijyn käyttökielloista aiheutuu kohtuuttomia haittoja

Metsästäjäliitto - 28.11.2019 - 15:00

Metsästäjäliitto kutsui aseisiin ja ampumaharrastukseen liittyviä sidosryhmiä asioista Riihimäelle 26.11. Tilaisuudessa keskusteltiin Euroopan komission alulle laittamista lyijyn käytön rajoitusprosesseista. Ensimmäisenä komission tavoitteena on kieltää lyijyhaulien käyttö kosteikkoalueilla. Vireillä on kuitenkin myös lyijyn käytön täyskielto kaikessa metsästyksessä ja kalastuksessa.

Suomessa vesilintujen metsästyksessä lyijyhaulit kiellettiin jo vuonna 1996. EU:ssa on kuitenkin maita, joissa tällaisia rajoituksia ei vielä ole. Tästä syystä lyijyhaulikieltoa ollaan laajentamassa, ja tällä hetkellä käynnissä on kaksikin erillistä lyijyn käytön rajoitusprosessia. 

Toinen on vuonna 2015 alkanut lyijyhaulien kieltoesitys kosteikkoalueilla. Sen suhteen edunvalvontaa on tehty jo pitkään Suomessa ja kansainvälisesti, mutta esitykseen on tuotu viime metreillä ylimääräisiä tiukennuksia, joista tilaisuudessa keskusteltiin. Uutuutena komission esitykseen on tuotu lisäys siitä, että lyijykielto ulottuisi 400 metrin suoja-alueen päähän kosteikkoalueesta, ja se sisältäisi myös kiellon pitää hallussaan lyijyhauleja sisältäviä patruunoita tuolla alueella. Siirtymäaika on puolitettu 18 kuukauteen, mutta esityksessä tarjotaan 36 kuukauden siirtymäaikaa niille maille, joilla kosteikkoalueita on yli 20 % pinta-alasta, jos maat suostuvat lyijyhaulien totaalikieltoon maassaan. Valvonnan helpottamiseksi komissio tarjoaa kosteikkoisille maille, kuten Suomelle, kansallisesti asetettavaa totaalikieltoa.

Tämän rinnalla komissio on pyytänyt Euroopan kemikaalivirastoa (ECHAa) selvittämään lyijyn käytön vaikutuksia myös kaikessa muussa ampumatoiminnassa sekä kalastusvälineissä. Tämä esitys on paljon edellistä kattavampi, sillä se koskee kaikkea metsästystä ja urheiluammuntaa. Esitys on edennyt materiaalinkeräysvaiheeseen, jossa alan asiantuntijoilta halutaan taustatietoa 16.12. mennessä, ja arvioiden mukaan esitys voisi tulla voimaan muutaman vuoden sisällä.

Metsästäjäliitto on ollut aktiivisesti mukana vaikuttamassa esitysten etenemiseen päätöksenteon kaikilla tasoilla, sillä kielloilla on monenlaisia vaikutuksia metsästykseen. Koska etenkin totaalikielto vaikuttaa voimakkaasti myös esimerkiksi ampumaurheiluun ja suomalaiseen aseteollisuuteen, mukaan keskusteluihin haluttiin myös muita sidosryhmiä. ”Totaalikielto lopettaisi käytännössä urheiluammunnan lähes kokonaan, sillä hyviä ja edullisia vaihtoehtoja lyijylle ei ole olemassa. Myös ampumaradoille ja patruunavalmistajille kiellosta aiheutuisi suuria vaikeuksia.”

”Palaverin tarkoituksena oli jakaa tietoa esityksistä sekä pohtia yhteisiä keinoja vaikuttaa mahdollisimman tehokkaasti molempiin esityksiin”, kertoo Jussi Partanen Metsästäjäliitosta. Paikalla olivat Metsästäjäliiton kutsusta maa- ja metsätalousministeriö, Suomen riistakeskus, Reserviurheiluliitto, Reserviupseeriliitto, Asehistorian liitto, Asehistoriallinen seura, Firearms United Finland, Asealan Elinkeinonharjoittajat, Asekauppiaiden liitto, Hjort, Teuvo Louhisola Oy, Sako, Ampumaurheiluliitto, Ampumahiihtoliitto ja Nammo Lapua.

Metsästäjäliitto hyväksyy lyijyhaulien kieltämisen kosteikoilla koko EU:n laajuisesti, sillä lyijystä on todistetusti haittaa vesilinnustolle. Kosteikoiksi pitää kuitenkin katsoa vain näkyvän veden alueet, eikä turvemaita, jotka nyt on otettu mukaan kosteikon määritelmään. Metsästäjäliitto ei kuitenkaan kannata lyijyn totaalikieltoa kaikissa ammuksissa ja ympäristöissä. ”Mielestämme ei ole syytä tehdä kalliita ja hankalia rajoituksia hätiköidysti vaan selvitettävä perusteellisesti muutosten hyödyt ja haitat monelta kantilta.”

Lisätietoja:

Metsästysampumapäällikkö Jussi Partanen, puh. 040 845 1572, jussi.partanen@metsastajaliitto.fi

Kategoriat: Metsästysuutiset

Theme by Danetsoft and Danang Probo Sayekti inspired by Maksimer