slideshow 1 slideshow 2
Tapahtumat
Ampumajaos
Koirat

Riista.fi

Julkaise syötteitä Suomen riistakeskus
Finlands viltcentral
Syötteen kokonainen osoite. 1 tunti 24 min sitten

MMM: Hirvieläinten ja villisian metsästystapoja monipuolistetaan

15.01.2019 - 12:08

Maa- ja metsätalousministeriö on lähettänyt lausunnoille luonnoksen metsästysasetuksen muuttamista koskevasta valtioneuvoston asetuksesta. Huhtikuussa voimaan tulevaksi esitetyt muutokset mahdollistaisivat jatkossa jousiaseen käytön myös hirvenmetsästyksessä, elävänä pyytävän loukun tai muun vastaavan pyyntivälineen käytön villisian metsästyksessä sekä aiempaa korkeampien koirien käytön hirvieläinten metsästyksessä. Määräaika lausunnoille on 25.2.2019.

–Esitysten tavoitteena on monipuolistaa metsästysharrastusta ja tuoda uusia ihmisiä sen pariin. Esimerkiksi jousi- ja koiraharrastajille esitykset tuovat kiinnostavia uusia mahdollisuuksia metsästää. Menetelmät tuovat myös uusia keinoja riistakantojen hallintaan, maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä sanoo.

Jousen käyttö sallituksi myös hirvenmetsästyksessä

Metsästysjousen käyttö sallittiin vuonna 2017 muun muassa valkohäntäpeuran, metsäpeuran ja villisian metsästyksessä. Yli 1 000 metsästäjää on sen jälkeen suorittanut vaaditun ampumakokeen, ja kokemukset jousella metsästämisestä ovat olleet myönteisiä. Jousen käytön salliminen myös hirvenmetsästyksessä houkuttelisi todennäköisesti lisää uusia harrastajia lajin pariin ja tehostaisi metsästystä.

Samalla helpottuisi myös hirvien aiheuttamien metsä- ja satovahinkojen torjuminen, koska jousta voitaisiin käyttää metsästykseen sellaisillakin – tyypillisesti asutuksen lähellä olevilla – alueilla, joilla luotiaseen käyttö ei ole varoalueen tai meluhaitan takia suositeltavaa. Hirvenmetsästyksessä käytettävän aseen ja jousen tulisi kuitenkin täyttää asetuksessa tarkasti määritetyt vaatimukset. Ampujakokeen suorittamisvelvollisuus koskisi lisäksi jatkossa tietysti myös hirvenmetsästystä.

Uusi kiinnostava metsästysmuoto parantaisi todennäköisesti myös erätalouden toimintaedellytyksiä. Hirven jousimetsästys on yleistä Pohjois-Amerikassa, mutta Pohjoismaissa vastaavaa metsästysmahdollisuutta ei vielä ole.

Villisian metsästyksessä sallittaisiin puolestaan myös elävänä pyytävän loukun tai muun vastaavan pyyntivälineen käyttäminen. Näin lisättäisiin villisikakannan rajoittamiseen – ja samalla afrikkalaisen sikaruton (ASF) leviämisen estämiseen – käytössä olevia keinoja.

Valkohäntäpeurakannan kehitys erityisseurannassa

Maa- ja metsätalousministeriön tavoitteena on leikata valkohäntäpeurakantaa erityisesti tihentymäalueilla. Valkohäntäpeuroja ja muita hirvieläimiä ajavien koirien suurinta sallittua säkäkorkeutta esitetään siksi korotettavaksi 28 senttimetristä 39 senttimetriin. Enimmäiskorkeuden nostaminen tehostaisi metsästystä ja houkuttelisi myös uusia harrastajia lajin pariin. Hirvieläinten metsästykseen voitaisiin muutoksen jälkeen käyttää muun muassa dreevereitä.

Tavoitteena on, että hirvieläinten metsästykseen käytettäisiin jatkossa hitaasti ajavia jäljestäviä koiria. Esitettävä korkeusrajan nostaminen mahdollistaisi kuitenkin myös monien ilmavainuisten ja nopeiden koirien käytön metsästykseen, mistä voisi esimerkiksi tietyissä lumiolosuhteissa seurata ongelmia. Maa- ja metsätalousministeriö voisi kuitenkin tarvittaessa rajoittaa tai kieltää metsästyslain nojalla tietyillä roduilla metsästämisen.

Maa- ja metsätalousministeriö seuraa tarkasti valkohäntäpeurakannan kehitystä ja voi tarvittaessa valmistella myös muiden keinojen käyttöönottoa metsästyksen tehostamiseksi. Tällä hetkellä tärkeintä olisi kuitenkin hyödyntää metsästyksessä uutta helmikuun puoliväliin saakka jatkettua metsästysaikaa, jotta kaikki jo myönnetyt pyyntiluvat saataisiin käytettyä täysimääräisesti. Merkittäviä vahinkoja aiheuttavien yksilöiden poistamiseksi voi lisäksi hakea vahinkoperusteisia poikkeuslupia.

Naakalle pesimäaikainen rauhoitus

Naakka siirrettiin elokuun 2018 alusta metsästyslain rauhoittamattomien lintujen luetteloon, mutta pesimäaikaan ei sitäkään saa pyydystää. Pesimäajan kattava rauhoitusaika olisi asetusluonnoksen mukaan 1.5.–10.7.
Rauhoitusaikana naakan pyydystäminen olisi mahdollista vain Suomen riistakeskuksen myöntämän poikkeusluvan tai ilmoitusmenettelyn nojalla. Lyhyt rauhoitusaika ja naakan lisääminen lajeihin, joiden tappamiseen voi rakennuksen sisällä käyttää ilma-asetta, vähentäisivät kuitenkin todennäköisesti poikkeuslupien tarvetta.

Lausuntopyyntö luonnoksesta valtioneuvoston asetukseksi metsästysasetuksen muuttamisesta (mmm.fi/lausunnolla)

Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:
Vanhempi hallitussihteeri Teemu Nikula, p. 029 516 2055
Neuvotteleva virkamies Sami Niemi, p. 029 516 2391
Ministerin erityisavustaja Teppo Säkkinen, p. 050 516 2868
Sähköpostiosoitteet muotoa: etunimi.sukunimi@mmm.fi

Kategoriat: Metsästysuutiset

Lumijälkien laskenta riista- ja peltokolmioilla on alkanut

15.01.2019 - 11:14

Riistanisäkkäiden, oravasta hirveen, lumijälkien laskenta riista- ja peltokolmioilla on alkanut koko maassa. Talvilaskennat antavat tärkeää tietoa lajien pitkäaikaisista kannanmuutoksista.

Lumijälkiä lasketaan peltokolmioilla 1.1.–28.2.2019. Riistakolmioilla laskenta-aika on Etelä- ja Keski-Suomessa 15.1.–28.2.2019 ja Pohjois-Suomessa 15.1.–15.3.2019. Talvilaskenta on riistakolmioilla järjestyksessä 31. ja peltokolmioilla 21.

Laskennan tekevät vapaaehtoiset metsästäjät. Luonnonvarakeskus (Luke) seuraa talvilaskentojen avulla riistanisäkkäiden määrän vuosittaista ja pitkän aikavälin vaihtelua. Riistakolmiot.fi-palvelusta löytyvät laskentatulokset koko kolmiohistorian ajalta

Lumijälkien laskijat voivat palauttaa tulokset sähköisen Riistakolmiot.fi-palvelun kautta. Sieltä löytyy ohjeita ja opastusta laskentojen tekijöille, oma kolmiokohtainen raportti sekä perustietoa laskettavista lajeista.

Laskenta vaatii lunta

Laskenta vaatii onnistuakseen yhtenäisen lumipeitteen ja riittävästi pehmeää lunta, jotta pienienkin nisäkkäiden jäljet havaitaan. Tällä hetkellä laskentaolosuhteet ovat melko hyvät suuressa osassa maata. Koska sää voi muuttua nopeasti, laskentaan kannattaa varautua heti otollisten kelien sattuessa.

– Viime vuosien lauhoina ja vähälumisina talvina varsinkin Etelä- ja Lounais-Suomessa laskentojen tekemisessä on ollut vaikeuksia. Alkuvuonna 2018 tammikuu oli Pohjois-Lappia lukuun ottamatta hyvin leuto. Helmikuun alussa saatiin Etelä-Suomeenkin kunnon lumipeite, mikä mahdollisti yli 700 riistakolmion laskemisen, riistapäällikkö Olli Kursula Suomen riistakeskukselta kertoo.

Mikä on riistakolmio?

Riistakolmiot ovat metsäriistan runsauden seurantaa varten perustettuja pysyviä laskentareittejä. Riistakolmio on tasasivuinen kolmio, jonka sivu on 4 km, ja siten laskentalinjan kokonaispituus on 12 km.

Peltokolmiolaskenta on kehitetty riistakolmiolaskennasta maatalousympäristön, metsän ja asutuksen muodostaman rikkonaisen ja pienipiirteisen etelä- ja länsisuomalaisen maisemamosaiikin riistakantojen seurantaan. Peltokolmion sivujen pituudet ovat 2 km.

Viime vuosina kesälaskennassa on laskettu noin tuhat kolmiota ja talvilaskennassa 700 kolmiota. Talvella lasketaan riistanisäkkäiden lumijälkiä ja kesälaskennassa metsäkanalintuja (metso, teeri, pyy ja riekko).

Lisätietoa: www.riistakolmiot.fi

Kategoriat: Metsästysuutiset

Valonvahvistintähtäinten käyttäminen supikoiran ja villisian metsästyksessä

11.01.2019 - 15:36

11.1.2019 on uutisoitu aseeseen kiinnitettävien valonvahvistimien ja pimeänäkölaitteiden käytöstä villisian ja supikoiran metsästyksessä. Uutisointi on herättänyt epätietoisuutta. Suomen riistakeskus näkee tarpeelliseksi antaa asiasta tarkentavaa tietoa.

Suomen riistakeskuksen poikkeusluvalla on sallittu kyseisten menetelmien käyttö Suomen riistakeskus Kaakkois-Suomen alueella villisian ja supikoiran pyynnissä. Uudellamaalla Liljendalin ja Ruotsinpyhtään riistanhoitoyhdistyksissä on sallittu poikkeusluvalla vastaavanlaiset yöammuntaan tarkoitetut tähtäyslaitteet villisian pyynnissä.

Kyseessä on kaksi erillistä poikkeuslupaa. Luvansaajina ovat Kaakkois-Suomen alueella Suomen Metsästäjäliiton Kymen piiri ry ja Uudellamaalla yksityishenkilö. Pyyntiä voivat harjoittaa vain poikkeusluvansaajien Suomen riistakeskukselle ilmoittamat henkilöt ja hekin vain poikkeusluvissa määritellyillä alueilla. Kaakkois-Suomessa lupaa voi käyttää korkeintaan 100 poikkeusluvansaajan Suomen riistakeskukselle ilmoittamaa henkilöä. Liljendalin ja Ruotsinpyhtään osalta henkilöitä voi olla korkeintaan kaksi kummastakin riistanhoitoyhdistyksestä. Vain näillä henkilöillä on mahdollisuus hyödyntää poikkeusmenetelmiä.

Kyseessä on rajoitettu kokeilu, jolla kerätään yksityiskohtaisen raportoinnin avulla kokemuksia menetelmistä. Poikkeusluvat ovat voimassa vuoden 2019 loppuun.

Faktat

Metsästyslain 33 §:ssä on kielletty yöammuntaa varten tarkoitetut tähtäyslaitteet, jotka elektronisesti suurentavat tai muuttavat kuvaa.
Kiinteän valon käyttö villisian ja supikoiran metsästyksessä on ollut metsästyslain 33 §:n 2 momentin perusteella mahdollista villisian ruokintapaikalla 15.6.2016 alkaen.
Suomen riistakeskuksen poikkeusluvat eivät liity eduskunnassa parhaillaan käsittelyssä olevaan vieraslajilainsäädännön muuttamiseen, vaikka muutosesitykset osaltaan koskettavat myös supikoiraa.

Lisätiedot

Visa Eronen, riistapäällikkö, Uusimaa, p. 029 431 2331

Erkki Kiukas, riistapäällikkö, Kaakkois-Suomi, p. 029 431 2221

 

Kategoriat: Metsästysuutiset

MMM: Uudet avustusperusteet kannustavat riistanhoitoyhdistyksiä aktiiviseen toimintaan

11.01.2019 - 14:59
Riistanhoitoyhdistyksille vuosittain myönnettävä valtionavustus määräytyy jatkossa pääosin toiminnan tuotosten kuten järjestettyjen koulutustilaisuuksien ja riistakolmiolaskentojen määrien perusteella. Avustusten kokonaissumma säilyy kuitenkin samalla tasolla kuin ennenkin. Maa- ja metsätalousministeriön antama asetus yleisavustuksen uusista jakoperusteista tuli voimaan vuoden alussa.

Yhdistysten jäsenmäärien suhteessa jaetaan jatkossa 35 prosenttia yleisavustuksesta, loput 65 prosenttia jaetaan asetuksessa määriteltyjen toiminnan aktiivisuuteen liittyvien jakokriteerien perusteella. Uudistuksen tavoitteena on kannustaa riistanhoitoyhdistyksiä riistapolitiikan kannalta tärkeiden yhteiskunnallisten tehtävien toteuttamiseen.

Toimintaan liittyviä avustuksenjakoperusteita ovat muun muassa metsästäjätutkintoon valmistavien koulutusten määrät, metsästyksen valvojien toteuttamien valvontatapahtumien määrät, riistakolmioiden ja vesilintulaskentapisteiden määrät, aktiivisuus suurpetoyhdyshenkilöverkostossa sekä kouluille, oppilaitoksille ja muille nuorisoryhmille suunnattujen tilaisuuksien määrät.

Kaikki riistanhoitoyhdistykset ovat jatkossa avustusten suhteen yhdenvertaisessa asemassa, eikä jakoperusteissa ole enää esteitä myöskään yhdistysten vapaaehtoisille yhdistymiselle. Myös riistahallinnon hallinnollinen taakka pienenee, kun avustusten jakoperusteet ovat aiempaa selkeämmät ja yksinkertaisemmat.

Uudet jakoperusteet käyttöön vaiheittain

Yleisavustuksen uusia jakoperusteita sovelletaan kuluvana vuonna vasta puoleen avustuksen kokonaismäärästä, toinen puoli jaetaan vielä samoilla perusteilla kuin vuosina 2017 ja 2018. Kokonaan uusilla jakoperusteilla avustukset jaetaan ensimmäistä kertaa vuonna 2020.

Asetukseen lisättiin lisäksi asetusluonnoksesta saatujen lausuntojen perusteella säännös, jonka mukaan yhdistyksen saama avustus ei voi vähentyä yhdessä vuodessa enempää kuin 20 prosentilla. Asetuksen viimeistelyssä huomioitiin myös useita muita lausuntokierroksella esiin nousseita toiveita, kuten ampumakoulutusten laskeminen mukaan avustuksen määrään vaikuttaviin koulutuksiin.

Riistanhoitoyhdistyksiä on tällä hetkellä Suomessa 294. Yhdistykset vastaavat toimialueellaan kestävän riistatalouden ja metsästäjien vapaaehtoistoiminnan edistämisestä sekä hoitavat niille säädetyt julkiset hallintotehtävät. Toiminta rahoitetaan pääasiassa metsästäjiltä kerättävillä riistanhoitomaksuilla. Valtionavustusten määrä on viime vuosina ollut yhteensä 2,34 miljoona euroa eli keskimäärin noin 8 000 euroa riistanhoitoyhdistystä kohden.

Maa- ja metsätalousministeriön asetus riistanhoitoyhdistysten valtionavustuksen jakoperusteista (1293/2018)

Lisätietoja:
Erityisasiantuntija Janne Pitkänen, p. 02951 62338, etunimi.sukunimi@mmm.fi

Kategoriat: Metsästysuutiset

Rusakoiden metsästyksessä alkaa loppukiri  

08.01.2019 - 08:59

Erikoisviljelmille, puutarhakasveille tai rehupaaleille vahinkoja aiheuttavat rusakot ja metsäjänikset on syytä poistaa metsästysaikana. Jäniseläinten metsästysaika päättyy helmikuun lopussa. Viljelijän tai puutarhurin kannattaa ottaa yhteyttä paikallisiin metsästäjiin hyvissä ajoin, jotta vahingot voidaan estää ennen herkkää lisääntymisaikaa. 

Jäniseläinten aiheuttamat menetykset voivat olla pahimmillaan tuhansia euroja. Paksun lumen aikana erityisesti rusakot kerääntyvät helppoihin ravintokohteisiin, jolloin ne voivat aiheuttaa huomattavaa vahinkoa esimerkiksi marja- tai hedelmäviljelmillä. Halutuimpia kohteita ovat omenapuut, nuoret vadelmat ja pensasmustikat. Myös maataloudessa käytettävät rehupaalit ovat rusakoille mieluista ravintoa: paalit kannattaa suojata sijoittamalla ne lähelle tuotantotiloja tai aitaamalla paalialue verkolla.

Metsästyksen järjestäminen

Metsästys onnistuu tehokkaasti ajometsästyksenä, jossa sopivat rusakoiden päivämakuumäet ajetaan metsästäjien ja koirien avulla. Passimiesten sijoittelussa otetaan huomioon turvallisuus ja rusakoiden kulkureitit. Passipaikkoja suunniteltaessa on syytä muistaa, että ilman rakennuksen haltijan tai omistajan lupaa ei riistaeläintä saa ampua 150 metriä lähempänä asuttua rakennusta. Rakennuksen haltijan luvalla metsästys on mahdollista lain määräämää minimiä lähempänä.

Metsästyksestä on hyvä tiedottaa paikallisille maanomistajille, jolloin he saavat mahdollisuuden osallistua halutessaan metsästykseen. Yhdessä toteutettu metsästys tarjoaa oivan tilaisuuden jakaa tietoa metsästyksestä ja vahinkojen ennaltaehkäisystä. Rusakkokannan harvennuksella vähennetään niin ikään asutuksen läheisyyteen jänisten perässä tulevien ilvesten aiheuttamaa huolta, ja niiden vierailuista mahdollisesti johtuvia pienkotieläinvahinkoja.

Ensisijaisesti vahinkoja on pyrittävä estämään metsästysaikana ja vahinkokohteet suojaamalla, mutta taloudellisesti merkittäviä vahinkoja aiheuttavia riistaeläimiä voidaan vähentää myös rauhoitusaikana.  Siihen tarvitaan kuitenkin aina Suomen riistakeskuksen myöntämä poikkeuslupa. Valtio ei korvaa rusakon tai metsäjäniksen aiheuttamia vahinkoja.

Lisätietoja: Suomen riistakeskuksen riistapäälliköt ja riistasuunnittelijat, ks. yhteystiedot

Kategoriat: Metsästysuutiset

Evira on nyt Ruokavirastossa

07.01.2019 - 14:32

Vuoden 2019 alusta aloitti toimintansa uusi Ruokavirasto, joka syntyi kun Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira), Maaseutuvirasto ja osa Maanmittauslaitoksen tietotekniikan palvelukeskuksesta yhdistyivät.

Entisen Eviran eläintautitutkimustoiminta ja tautiseuranta säilyvät ennallaan, joten muutoksen vaikutus metsästäjäyhteisöön on vähäinen. Uuden viraston nettisivut sisältävät Eviran sivuilla olleet tiedot ja ohjeet. Löydät Ruokaviraston osoitteesta www.ruokavirasto.fi. Sähköpostiosoitteet muuttuvat muotoon etunimi.sukunimi@ruokavirasto.fi, mutta evira.fi-loppuiset sähköpostiosoitteetkin toimivat vielä tämän vuoden ajan.

Villieläinnäytteet toimitetaan edelleen Matkahuollon paketteina, mutta osoitteeseen laitetaan vastaanottajaksi Eviran sijaan Ruokavirasto.

Näytteenlähetysohjeita: www.ruokavirasto.fi/laboratoriopalvelut/elaintautitutkimukset/naytteenotto-ohjeet/villielaimet/

Ruokaviraston vaihde p. 029 530 0400

Kategoriat: Metsästysuutiset

MMM: Itärajan villisika-aitaselvitys ei johda jatkotoimiin

04.01.2019 - 11:05

Maa- ja metsätalousministeriön tilaama selvitys Suomen itärajan villisika-aidan ekologisista vaikutuksista ei johda jatkotoimiin. Selvityksen mukaan Suomen itärajalle rakennettava aita ei pystyisi estämään villisian leviämistä Suomeen.

Villisika-aitaa on erittäin vaikea saada täysin tiiviiksi, joten sen merkitys afrikkalaisen sikaruton (ASF) leviämisriskin pienentäjänä on kyseenalaista. Itäsuomalainen vesistöjen ja tiestön halkoma vaaramaisema on erittäin haasteellista pitävän aidan rakentamiselle ja ylläpidolle. Lisäksi vahvan villisian tehokas ja monipuolinen liikkumiskyky mahdollistaa aidan ohittamisen tai läpimenon.

Aita haittaisi myös monien Suomen biodiversiteettitavoitteiden toteutumista. Aidan vaikutus ei olisi negatiivinen pelkästään Suomen eläimistölle, vaan myös koko Fennoskandian ja Läntisen Euraasian suurnisäkäsfaunalle, etenkin lajeille, joiden levinneisyys kattaa raja-alueiden molemmin puolisia alueita kuten suurpedot ja hirvieläimet. Erityisesti suurpetojen osalta aita voisi vaikuttaa tulkintaan suomalaisten petokantojen elinvoimaisuudesta ja EU:n luontodirektiivin tavoitteiden saavuttamisesta.

Villisika-aitaa tarvittaisiin arviolta 500 km. Villisika-aidan vähimmäisvaatimukset täyttävän aidan kustannus paikalleen asennettuna on arviolta 30 000 – 32 000 euroa / km (alv 0 %) ilman raivauskustannuksia sekä maanvuokraa ja/tai pakkolunastusta.

Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio korostaa afrikkalaisen sikaruton torjunnassa ripeää toimintaa ja yhteistyön merkitystä.

– Afrikkalaisen sikaruton leviämisriskiä voidaan pienentää tutkimalla sairaat ja kuolleet eläimet nopeasti. Myös metsästyksellä voidaan vaikuttaa taudin ehkäisemiseen. Vuonna 2018 näytteitä afrikkalaisen sikaruton varalta otettiin 715 villisiasta ja 893 villisikaa saatiin metsästyssaaliiksi. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan Suomessa oli tammikuussa 2018 noin 3155 villisikaa. Seuraava kanta-arvio julkistetaan helmikuussa tänä vuonna. Yhteistyössä viranomaisten, elinkeinon, riista-asiantuntijoiden ja metsästäjien kesken voimme parhaiten toimia leviämisriskin torjumiseksi, muistuttaa Husu-Kallio.

Käytännön esimerkki Tullin, Rajavartiolaitoksen, Ruokaviraston ja maa- ja metsätalousministeriön välisestä viranomaisyhteistyöstä on Vaalimaan raja-asemalla 14. kesäkuuta 2018 aloittanut Suomen ensimmäinen elintarvikkeita etsivä tullikoira Aino. Koira etsii matkustajien mukana tulevia luvattomia eläinperäisiä elintarvikkeita, joiden mukana muun muassa afrikkalainen sikarutto voi levitä Suomeen.

– Pääosin Venäjän rajalla työskentelevä Aino ei jää ainoaksi ruokakoiraksi vaan toiminta laajenee. Tulli aloittaa tänä vuonna ensimmäisen Helsinki-Vantaan lentoasemalle sijoitettavan ruokakoiran kouluttamisen ja Ainon kollega on näillä näkymin valmis virkaansa kesällä 2020. Toinen ruokakoira tehostaa osaltaan afrikkalaisen sikaruton torjuntatoimia, iloitsee kansliapäällikkö Husu-Kallio.

Hallitus päätti vuoden 2019 budjettiin noin 2 miljoonan euron panostuksista afrikkalaisen sikaruton torjuntaan. Näillä resursseilla rajanylityspaikkoja varustetaan muun muassa infotauluilla ja katumusroskiksilla. Lisäksi matkustajatiedottamiseen velvoittava muutos eläintautilakiin on lähetetty eduskunnan käsittelyyn.

– Ministeriö jatkaa siis aktiivisesti afrikkalaisen sikaruton torjuntaa, mutta selvityksen myötä keskustelua aidan rakentamisesta itärajalle ei ole enää tarvetta jatkaa, Husu-Kallio toteaa.

Maa- ja metsätalousministeriö pyysi syksyllä 2018 Luonnonvarakeskusta selvittämään kaavaillun villisika-aidan ekologisia vaikutuksia. Lisäksi Elintarviketurvallisuusvirasto Evira arvioi selvityksessä kuinka tehokkaasti aidalla voidaan torjua afrikkalaisen leviämistä Suomeen.

Selvitys: Itärajan villisika-aidan ekologiset vaikutukset

Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriöstä:

kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio, p. 0400 291 910

Kategoriat: Metsästysuutiset

Lintujen poikkeusluvat haussa nyt

01.01.2019 - 11:59

Vahinkoja aiheuttavia riistalintuja tai rauhoittamattomia lintuja ei voi pyytää ilman poikkeuslupaa lintujen pesimäaikana. Suomen riistakeskus voi myöntää poikkeusluvan, jos pyynnille ei ole muuta tyydyttävää ratkaisua eikä pyynti vaikuta haitallisesti lajin suojelun tasoon. Lupahakemus tehdään Oma riista -palvelussa.

Riistalinnut ja rauhoittamattomat linnut, esimerkiksi sepelkyyhkyt ja räkättirastaat, voivat aiheuttaa merkittäviä vahinkoja viljelyksille. Rastaiden aiheuttamia vahinkoja on usein mahdollista estää verkoin ja pelottimin, jolloin poikkeusluvalle ei ole varsinaista tarvetta. Muiden lajien munia ja poikasia syövät lajit, kuten varis ja harakka, taas aiheuttavat paikoitellen merkittävää haittaa muulle eläimistölle, vaikkakin elinympäristöjen hoidolla voidaan parantaa esimerkiksi lintujen pesien ja poikasten selviytymisedellytyksiä.

Poikkeuslupa voi olla viimesijainen ratkaisu, mikäli vahinkoja ei muuten pystytä riittävästi vähentämään. Ennakoitavissa olevissa vahinkotilanteissa hakemukset riistalintujen ja rauhoittamattomien lintujen pesimäajalle on syytä jättää mahdollisimman aikaisin, mielellään 2–2,5 kuukautta ennen haetun poikkeuslupa-ajan alkua. Poikkeuslupa kannattaa hakea sähköisesti.

Hakemukset käsitellään pääsääntöisesti siinä järjestyksessä, kun ne on pantu vireille. Päätösten laatiminen erilaisine selvityksineen vie aikaa, jolloin hakemusten käsittely saattaa ruuhkautua. Ennen poikkeusluvan täytäntöönpanoa on vielä pääsääntöisesti odotettava 30 vuorokauden mittainen valitusaika. Olemalla ajoissa liikkeellä pääsee todennäköisimmin vahinkojen torjuntaan heti ongelmien ilmaantuessa.

Monivuotiset poikkeusluvat voivat tulla kyseeseen esimerkiksi rauhoittamattomien lintujen kohdalla marjanviljelylle aiheutuneiden vahinkojen vähentämisessä. Poikkeuslupa voidaan myöntää vuotta pidemmäksi ajaksi pysyvälle kohteelle, eläimistön suojelemiseksi, tutkimuksen perusteella tai luonnonhoitohankkeen vuoksi.

Oma riista -palvelussa voi hakea myös ilmoitusmenettelyyn, joka koskee metsästyslain 5 §:ssä tarkoitettujen rauhoittamattomien lintujen pyydystämistä tai tappamista. Ilmoitusmenettelyyn voidaan hyväksyä toistaiseksi voimassa olevaksi ajaksi.

Lue lisää poikkeusluvista ja ilmoitusmenettelystä.

Siirry lupahakuun (Oma riista)

Lisätietoja: Alueiden riistapäälliköt, ks. yhteystiedot

Kategoriat: Metsästysuutiset

Valkohäntäpeurojen metsästys täydessä vauhdissa

19.12.2018 - 08:41

Valkohäntäpeuran metsästyskaudesta on jäljellä kannan pienentämisen kannalta ratkaiseva osa. Loppukauden aikana saatava saaliin määrä ja rakenne ratkaisevat peurakannan koon ja tulevan kehityksen ja sitä kautta metsästyksen vaikutuksen mm. runsaaseen peurakolarimäärään.

Koko lounaisen Suomen vahvan peurakannan alueella on tavoitteena peurakannan pienentäminen. Tämän toteutuminen edellyttää, että metsästyskauden kokonaissaalis nousee selvästi edellisvuotta suuremmaksi. Satakunnan riistakeskusalueella myönnetyt pyyntiluvat mahdollistavat lähes 11 000 yksilön valkohäntäpeurasaaliin. Edellisellä kaudella peuroja kaadettiin 7 800 yksilöä.

Satakunnan riistakeskusalueella tihein peurakanta tavataan Kokemäenjoen eteläpuolisilla alueilla, ja tällä alueella myönnetyistä pyyntiluvista on tällä hetkellä käytetty noin 47 prosenttia. Varsinkin tiheän kannan alueella tavoitteena tulee olla mahdollisimman kattava pyyntilupien käyttö, jotta kannan pienentämistavoitteet saavutetaan. Saaliin rakenteella on myös erittäin tärkeä merkitys tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Aikuisia naaraspeuroja tulee tiheän kannan alueilla kaataa uroksia enemmän, jotta kannan tuottoa saadaan leikattua. Loppukauden aikana verotuksen tuleekin monin paikoin olla naarasvoittoista.

Verotustavoitteen saavuttaminen vaatii sitoutumista ja työtä peuranmetsästäjiltä sekä ohjausta metsästyksen johtajilta. Asia on kuitenkin tärkeä, jotta peurakantaa voidaan säädellä yhteiskunnan kannalta kestävälle tasolle.

Vuodelta 2018 on Satakunnan riistakeskusalueelta tähän mennessä kirjattu yhteensä noin tuhat peurakolaria. Määrä on lisääntynyt edellisestä vuodesta noin sadalla kolarilla.

Metsästysasetuksen muutoksen myötä valkohäntäpeuran metsästysaika jatkuu kuluvalla kaudella ensimmäistä kertaa helmikuun puoliväliin asti. Tammikuun lopun jälkeen metsästyksessä ei kuitenkaan ole luvallista käyttää koiraa. Vahtimismetsästykseen helmikuun lisäjakso antaa hyvän mahdollisuuden, ja se kannattaa nykytilanteessa hyödyntää.

Lisätietoja: Riistapäällikkö Antti Impola

p. 029-4312321

Riistanhoitoyhdistysten toiminnanohjaajat

 

Kategoriat: Metsästysuutiset

MMM: Supikoiraa ja eräitä muita haitallisia vieraslajeja koskeva esitys eduskunnan käsiteltävänä

18.12.2018 - 11:57

Hallitus antoi 5.12.2018 eduskunnalle esityksen, jonka mukaan vieraslajeiksi määritellyt supikoira, minkki, piisami, rämemajava ja pesukarhu tulisi poistaa metsästyslain pyyntirajoitusten piiristä. Mahdollinen tulokaslaji kultasakaali esitetään puolestaan lisättäväksi riistalajeihin. Tavoitteena on, että muutokset tulisivat voimaan maaliskuussa 2019.

Supikoira, piisami, rämemajava, pesukarhu ja minkki on säädetty EU:ssa tai kansallisesti (minkki) haitallisiksi vieraslajeiksi, joiden torjumiseksi on oltava tehokkaita keinoja. Jos esitys hyväksytään, em. vieraslajien torjunnassa voidaan jatkossa käyttää samoja keinoja, joilla metsästyslain mukaan saadaan pyydystää ja tappaa rauhoittamattomia eläimiä. Minkki ei alun perin kuulunut maa- ja metsätalousministeriössä valmisteltuun lakiesitykseen, mutta se lisättiin siihen lausuntokierroksen jälkeen.

–Vieraslajit, kuten supikoira, aiheuttavat luonnossa levitessään suurta haittaa Suomen alkuperäiselle eläinkunnalle. Siksi tehokkaat keinot niiden torjumiseksi ovat tarpeen, maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä sanoo.

Vieraslajeihin kuuluvia lintuja ja nisäkkäitä voitaisiin uusien säännösten myötä torjua soveltamalla niihin nykyistä laajemmin metsästyslain ja -asetuksen mukaisia pyyntivälineitä ja  menetelmiä. Suomen riistakeskuksen roolia vieraslajien torjunnassa vahvistettaisiin, ja valtioneuvoston asetuksella voitaisiin säätää myös metsästyssäännöksiä tehokkaammista pyyntikeinoista samoin kuin pyyntikeinojen rajoittamisesta jonkin vieraslajin osalta.

Tulokas- ja vieraslajit ovat kaksi eri asiaa

Kultasakaali esitetään lisättäväksi riistalajiksi, jotta sen kantaa voitaisiin tarvittaessa säädellä metsästyslain perusteella. Laji on viime vuosikymmeninä levinnyt Kaakkois- ja Keski-Euroopasta kohti pohjoista muun muassa ilmastonmuutoksen vaikutuksesta, ja sen oletetaan leviävän pian myös Suomeen. Jos näin käy, kultasakaali voi tulokaslajina uhata Suomen alkuperäisiä lajeja kilpailemalla samasta ravinnosta ja elinympäristöstä, levittämällä tauteja ja loisia sekä risteytymällä alkuperäisten lajien kanssa.

Tulokaslajit ovat eri asia kuin vieraslajit, joita koskee oma lainsäädäntönsä. Tulokaslajit leviävät luonnostaan uusille alueille, mutta vieraslajien leviäminen niiden luontaisen levinneisyysalueen ulkopuolelle tapahtuu määritelmän mukaisesti aina ihmisen myötävaikutuksella. Haitallisena vieraslajia pidetään erityisesti, jos se uhkaa luonnon monimuotoisuutta.

Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi vieraslajeista aiheutuvien riskien hallinnasta annetun  lain 8 ja 16 §:n ja metsästyslain muuttamisesta (HE 286/2018 vp)

Lisää tietoa vieraslajeista

Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriössä:
vieraslajilain osalta lainsäädäntöneuvos Pekka Kemppainen, p. 029 516 245
metsästyslain osalta erityisasiantuntija Jussi Laanikari, p. 040 7336 229
Sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@mmm.fi

 

Kategoriat: Metsästysuutiset

MMM: Sutta koskevat poikkeuslupapäätökset pohjautuvat aina tapauskohtaiseen harkintaan

18.12.2018 - 08:47

Maa- ja metsätalousministeriön asettamassa susikannan hoitosuunnitelman valmisteluryhmässä keskusteltiin maanantaina 10. joulukuuta suden pyyntiin myönnettävistä poikkeusluvista, kannanhoidollisesta metsästyksestä sekä Euroopan komission esittämästä luontodirektiivin tulkintaohjeen muutoksesta. Keskustelussa korostettiin susia koskevan poikkeuslupaharkinnan olevan aina tapauskohtaista.

Valmisteluryhmässä nähtiin, että poikkeusluvat ovat osa susikannan hoitosuunnitelmaa, jota tulee kehittää kokonaisuutena. Ehdottoman tärkeää valmisteluryhmän mielestä on, että poikkeusluvanhakijoita ei jätetä tilanteensa kanssa yksin.

On olennaista, että luvanhakijoilla olisi selkeä ja realistinen käsitys siitä, millä perustein poikkeuslupa voidaan myöntää. Suomen Metsästäjäliitto onkin käynnistämässä neuvontapalvelun luvanhakijoille ja Suomen riistakeskus tarjoaa neuvontaa hallintolain mukaisesti. Hallinnon tulisi myös aktiivisemmin tukea luvanhakijoita muita tyydyttäviä ratkaisuja kuten vahinkojen ennaltaehkäisyä koskevassa selvityksessä ja ratkaisujen käyttöönotossa.

Susien vahinkoperusteiset poikkeusluvat ovat nimensä mukaisesti poikkeuksia suden suojeluun. Susi on EU:n luontodirektiivin perusteella Suomessa tiukasti suojeltu laji, jonka suojelusta voidaan poiketa vain direktiivissä ja kansallisessa lainsäädännössä määritellyin ehdoin. Lupaharkintaa rajaa lisäksi oikeuskäytäntö. Suomen riistakeskus vastaa poikkeuslupien myönnöstä ja käsittelystä.

Pelkästään susien esiintyminen alueella ei ole peruste poikkeusluvalle. Kyseessä on aina viimeisenä pidettävä keino tilanteeseen, jossa susi esimerkiksi aiheuttaa vahinkoja, eikä niitä voida muulla tavoin estää tai susi aiheuttaa uhkaa ihmisten turvallisuudelle.

Osa poikkeusluvanhakijoista on kysynyt, miksi esimerkiksi samalla pihahavaintomäärällä poikkeuslupapäätös on ollut erilainen. Tämä johtuu siitä, että lupaharkinta on aina tapauskohtaista ja edellyttää useiden eri näkökulmien yhtäaikaista tarkastelua. Pelkkä havaintojen määrä sinänsä ei ole riittävä kriteeri vaan on myös huomioitava niiden laatu. Yksiselitteisiä kriteerejä luvan myöntämiseen ei ole vaan lupa voidaan myöntää, kun kaikki poikkeusluvan edellytykset täyttyvät.

Päätösharkinnassa otetaan huomioon esimerkiksi susikannan koko ja elinvoimaisuus alueella, suden tai susien aiheuttamat vahingot, uhka-arvio ja hakemuksen kohdistaminen haittaa aiheuttavaan susiyksilöön. Ennen poikkeusluvan myöntämistä on lisäksi selvitettävä, onko olemassa muita tyydyttäviä ratkaisuja.

Komissio ehdottaa tiukennuksia luontodirektiivin tulkintaohjeeseen

Ensi vuosi tulee olemaan merkittävä suomalaisen suurpetopolitiikan toteuttamisen kannalta. Odotettavissa on keväällä Euroopan tuomioistuimen päätös koskien suden kannanhoidollista metsästystä sekä komission esittämä luontodirektiiviä koskevan tulkintaohjeen mahdollinen muutos. Komission esitys tulkintaohjeen muutoksesta rajoittaisi nykyistä karhun ja ilveksen poikkeusluvilla tapahtuvaa kannanhoidollista metsästystä. Sudelle esitetään tulkintaohjeeseen uutta liitettä.

Maa- ja metsätalousministeriö on lausunnossaan komissiolle korostanut, että esitetty tiukennus ei ole linjassa Euroopan parlamentin asiaa koskevien lausuntojen kanssa. Lisäksi karhun ja ilveksen metsästyksellä on ollut kiistatta Suomessa lajien kannanhoidon ja suurpetojen yleisen hyväksyttävyyden kannalta suotuisia vaikutuksia.

Seuraavassa susikannan hoitosuunnitelman valmisteluryhmän kokouksessa tammikuussa käsitellään erityisesti poronhoitoalueeseen liittyviä kysymyksiä.

Poikkeuslupien hakemiseen liittyvät lomakkeet (riista.fi)
Suurpetojen poikkeuslupapäätökset 1.1.2012 jälkeen (riista.fi)
Lisätietoa susikannan hoitosuunnitelman päivityshankkeesta (mmm.fi)

Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriössä:
Sami Niemi, neuvotteleva virkamies, p. 029 516 2391, etunimi.sukunimi@mmm.fi
Vesa Ruusila, erätalousneuvos, p. 029 516 2051, etunimi.sukunimi@mmm.fi

Kategoriat: Metsästysuutiset

Valkohäntäpeurojen metsästyksessä ratkaiseva jakso jäljellä

17.12.2018 - 14:56

Valkohäntäpeuran metsästyskaudesta on jäljellä kannan pienentämisen kannalta ratkaiseva osa. Loppukauden aikana saatava saaliin määrä ja rakenne ratkaisevat peurakannan koon ja tulevan kehityksen ja sitä kautta vaikutuksen mm. runsaaseen peurakolarimäärään.

Koko lounaisen Suomen vahvan peurakannan alueella on tavoitteena peurakannan pienentäminen. Tämän toteutuminen edellyttää, että metsästyskauden kokonaissaalis nousee selvästi edellisvuotta suuremmaksi. Pohjois-Hämeen riistakeskusalueella myönnetyt pyyntiluvat mahdollistavat jopa yli 5000 yksilön valkohäntäpeurasaaliin.

Pohjois-Hämeessä peurakannan tilanne on voimakkaasti jakautunut ja valtaosa peurakannasta sijoittuu alueen lounaisiin osiin Jalannin, Lempäälän seudun, Sääksmäen-Valkeakosken ja Nokian seudun riistanhoitoyhdistysten alueille ja kannan pienentämistavoitteet koskevatkin lähinnä juuri edellä mainittua aluetta. Myös muualla toimialueella peurakanta on runsastunut, mutta peuratiheydet ovat selvästi pienempiä.

Pohjois-Hämeessä tiheän peurakannan alueella pyyntiluvista on tällä hetkellä käytetty runsaat 40 prosenttia. Kyseisellä alueella tavoitteena tulee olla mahdollisimman kattava pyyntilupien käyttö, jotta kannan pienentämistavoitteet saavutetaan. Saaliin rakenteella on tärkeä merkitys kannan kehitykselle. Jotta verotus kohdentuu riittävästi myös tuottaviin yksilöihin, niin saaliissa tulee olla yli puolet naaraspeuroja. Urosvoittoisella verotuksella kannan leikkaaminen ei onnistu.

Verotustavoitteen saavuttaminen on haasteellista ja vaatii sitoutumista ja työtä peuranmetsästäjiltä sekä ohjausta metsästyksen johtajilta. Asia on kuitenkin tärkeä, jotta peurakantaa voidaan säädellä yhteiskunnan kannalta kestävälle tasolle.

Vuodelta 2018 on Pohjois-Hämeestä tähän mennessä kirjattu yhteensä hieman runsaat 400 peurakolaria. Määrä on vähentynyt viime vuoteen verrattuna, mutta on edelleen korkea verrattuna aiempien vuosien kolarimäärään.

Valkohäntäpeuran metsästyskausi jatkuu ensimmäistä kertaa helmikuun puoliväliin saakka. Tosin sillä rajoituksella, että tammikuun lopun jälkeen metsästyksessä ei saa käyttää koiraa. Suuri osa peurasaaliista saadaan kuitenkin vahtimismetsästyksessä, joten helmikuulle pidennetty metsästyskausi mahdollistaa osaltaan aiempaa suuremman saalismäärän saavuttamisen.

Lisätietoja:
Riistapäällikkö Jani Körhämö p. 029 431 2281

Riistanhoitoyhdistysten toiminnanohjaajat 

Kategoriat: Metsästysuutiset

MMM: Esitys riistavahinkolain muuttamisesta eduskunnan käsiteltäväksi

30.11.2018 - 13:56

Valtioneuvosto antoi eilen eduskunnalle esityksen riistavahinkolain muuttamisesta. Suurpetojen aiheuttamat porovahingot eriytettäisiin jatkossa viljelys-, eläin- ja irtaimistovahingoista niin, että viimeksi mainitut korvattaisiin aina täysimääräisesti. Vain osaa poronomistajista koskenut erityissääntely (ns. Lex Halla) esitetään samalla kumottavaksi. Esityksellä parannettaisiin lisäksi porovahinkojen todennettavuutta.

Esityksen tavoitteena on parantaa vahingonkärsijöiden asemaa. Vuonna 2017 suurpetojen aiheuttamat porovahingot nousivat 11,2 miljoonaan euroon ja kotieläinvahingot 0,6 miljoonaa euroon. Petovahinkojen korvaamiseen ei kuitenkaan ollut riittävästi määrärahoja ja korvauksia jouduttiin leikkaamaan 26 prosentilla myös kotieläinvahingoista.

Suurpetojen aiheuttamat viljelys-, eläin- ja irtaimistovahingot korvattaisiin jatkossa henkilövahinkojen tapaan aina täysimääräisinä. Myös loukkaantuneiden eläinten hoidosta aiheutuneet eläinlääkintäkustannukset korvattaisiin täysimääräisesti eläimen käypään arvoon asti.

–Susien aiheuttamat koiravahingot tuottavat koirien omistajille erittäin suurta mielipahaa. Korvausten maksaminen täysimääräisinä on näissä tilanteissa oikeus ja kohtuus. Myös esimerkiksi lammas- ja mehiläisvahingot korvattaisiin jatkossa täysimääräisesti, sanoo maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä.

Ns. Lex Halla -korvaus eli riistavahinkolakiin nykyisin sisältyvä säännös poikkeuksellisen suuresta porovahingosta maksettavasta korotetusta korvauksesta koskee 10 paliskuntaa. Jatkossa korvauksia maksettaisiin koko poronhoitoalueella yhdenmukaisesti. Kun korotettua korvausta ei enää maksettaisi vuoden 2018 vahingoista, porovahinkojen korvausmäärä laskisi olennaisesti ja määrärahat riittäisivät todennäköisesti myös porovahinkojen korvaamiseen täysimääräisesti.

–Muutoksen tavoitteena on, että kaikille poronomistajille voidaan maksaa petovahinkokorvaukset tasapuolisesti ja täysimääräisinä, sanoo ministeri Leppä.

Porovahinkojen todennettavuutta parannettaisiin säätämällä velvollisuudesta valokuvata ja merkitä vahinkopaikka maastoon sekä ilmoittaa vahinkopaikan koordinaatit. Valokuva tapahtumapaikasta ja muut tiedot helpottaisivat olennaisesti vahinkopaikan löytämistä mahdollisessa maastotarkastuksessa. Samalla ne parantaisivat myös poromiesten omaa oikeusturvaa, koska raato ja jäljet kuolinsyystä ja vahingonaiheuttajasta häviävät maastossa nopeasti.

Kts. myös tiedote 21.9.2018: MMM:n esitys: Suurpetojen aiheuttamista kotieläinvahingoista täysimääräinen korvaus ja porovahingoista kärsineille tasapuolinen kohtelu

Lisätietoa maa- ja metsätalousministeriöstä:
erityisasiantuntija Jussi Laanikari, etunimi.sukunimi(at)mmm.fi, p. 040 733 6229
ministerin erityisavustaja Teppo Säkkinen, etunimi.sukunimi(at)mmm.fi, p. 050 5162868

Kategoriat: Metsästysuutiset

Sirpalealueet haittaavat hirvieläinkantojen hoitoa

30.11.2018 - 13:05

Metsästyslain muutos kieltää hirvieläinten metsästyksen sirpalealueilla. Monella luvanhakijalla on suuriakin sirpalealueita, joilla ei ensi syksystä alkaen pystytä lainkaan metsästämään hirvieläimiä.

Lainlaatijan tarkoituksena ei ollut metsästyksen vaikeuttaminen/tekeminen mahdottomaksi, mutta niin on käymässä niiden osalta, jotka eivät ennen seuraava lupahakua pääse sirpalealueista eroon.

Pelkästään Keski-Suomessa sirpalealueiden määrä on vähintään tuhansia hehtaareita.

Jo yhden maanomistajan metsästykseen vuokraamaton palsta voi rikkoa/katkaista yhtenäisen metsästysalueen. Vuokraamattoman palstan takana voi olla kymmenien muiden maaomistajien metsästykseen vuokraamia alueita.

Käytännössä yksi maanomistaja voi toimillaan estää sen, että kymmenien muiden taimikot altistuvat hirvituhoille, kun hirviä ei päästä sirpalealueilta vähentämään.
Ensi syksystä alkaen tilanne on valitettavasti tämä hamaan tulevaisuuteen.

Keski-Suomen alueellinen riistaneuvosto vetoaa maanomistajiin ja heidän järjestöihinsä. Kaikki metsästykseen kelvolliset maa-alueet tulee saada metsästyksen piiriin. Muutoin hirvieläinkantojen säätely ei onnistu vaaditulla tavalla.

Riistaneuvosto kehottaa myös metsästysseuroja ja -seurueita hoitamaan maanvuokra-asiat kuntoon mahdollisuuksien mukaan. Tarvittaessa tulee ottaa käyttöön ”tilusvaihdot”, luonnollisesti maanomistajien luvalla.

Ensi syksyn jahtiin hirvieläinten pyyntiluvat pitää hakea viimeistään 30. 4. 2019. Sirpalealueista eroon pääsemiseen on aikaa enää viisi kuukautta.

Leo Houhala, puheenjohtaja, Keski-Suomen alueellinen riistaneuvosto
Olli Kursula, riistapäällikkö, Suomen riistakeskus Keski-Suomi

Kategoriat: Metsästysuutiset

Suomalainen kosteikkoluonnon hoito sai maailmanlaajuisen tunnustuksen

23.11.2018 - 13:30

Kotiseutukosteikko LIFE+ -hanke sai kansainvälisen riistansuojeluneuvoston CIC MARKHOR-palkinnon. Kotiseutukosteikko oli maanomistajien, metsästäjien, paikallisten yhdistysten ja Suomen riistakeskuksen yhteinen ponnistus. Palkinto myönnettiin ensimmäistä kertaa Eurooppaan.

Palkinto myönnetään kahden vuoden välein luonnonhoidossa ja suojelussa ansioituneelle henkilölle, organisaatiolle tai projektille.

Kotiseutukosteikko yhdessä maanomistajien ja metsästäjien kanssa kunnosti tai perusti 48 mallikosteikkoa, yhteispinta-alaltaan noin 340 hehtaaria. Hankkeen neuvonnan ja suunnitteluavun kautta toteutui mallikohteiden lisäksi kymmeniä muita kohteita.

Hanke lisäsi tietoa vesilintujen ja kosteikkojen merkityksestä. Käytännönläheiset mallisuunnitelmat auttoivat maanomistajia omien kohteiden suunnitteluun myös hankkeen jälkeen.

-Arkiluonnon kosteikkojen kunnostaminen, perustaminen ja hoito on luonnonhoitoa parhaimmillaan. Metsästysseurojen ja maanomistajien pitkät perinteet riistanhoitoon ja talkootyöhön loi pohjan koko hankkeelle, riistatalouspäällikkö Jarkko Nurmi Suomen riistakeskukselta kertoo.

Palkitun tulee yhdistää luonnon monimuotoisuuden turvaaminen, paikallisten ihmisten hyvinvointi ja kestävän käytön periaatteet, kuten metsästys, osaksi luonnonhoitoa.

-Kotiseutukosteikko teki näkyväksi metsästäjien luonnonhoidon ja innosti maaseudun ihmisiä kosteikkojen hoitoon. Kosteikkoja onkin perustettu maa- ja metsätalouden tukijärjestelmien, hankkeiden ja talkootyön voimin ennätysmäärä viime vuosina. MARKHOR-palkinnon toivotaan entisestään lisäävän kiinnostusta luonnonhoitoon, Nurmi sanoo.

Kotiseutukosteikko -hanke tuki maatalousluonnon elinympäristöjen hoidon kehittämistä sekä on osaltaan perusta valmisteilla olevalle maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön yhteiselle vesilintujen ja kosteikkojen hoitohankkeelle.

Vesilintujen ja niiden metsästyksen tulevaisuus riippuu elinympäristöjen laadusta ja määrästä, sekä metsästyksen kestävyydestä. Kaikkiin näihin voivat maanomistajat ja metsästäjät alueillaan suoraan vaikuttaa.

Vuosina 2010-2015 toiminutta hanketta rahoittivat EU LIFE+, Suomen riistakeskus ja maa- ja metsätalousministeriö.

Lisää tietoa hankkeesta www.kosteikko.fi

Kategoriat: Metsästysuutiset

Ilveksen kannanhoidollinen metsästys alkaa

23.11.2018 - 09:30

Ilveksen kannanhoidollinen metsästys poronhoitoalueen ulkopuolella alkaa joulukuun 1. päivä. Pyynti on sallittua poikkeusluvilla, jotka Suomen riistakeskus myönsi aiemmin syksyllä.

Poronhoitoalueen eteläpuoliseen Suomeen myönnettiin poikkeusluvat yhteensä 205 ilveksen pyytämiseen, mikä on 199 poikkeuslupaa vähemmän kuin edellisvuonna. Metsästyksellä pyritään pitämään ilveskanta vakaana, säilyttämään eläinten ihmisarkuus ja vähentämään ilveksen aiheuttamia vahinkoja.

Kannansäätelytavoitteiden toteutumiseksi poikkeuslupia on kohdennettu ilveskannan tihentymäalueille sekä MetsäpeuraLife-hankkeen siirtoalueiden ja poronhoitoalueiden läheisyyteen. Pyyntiä tulee suunnata yksilöihin, jotka liikkuvat lähellä asutusta tai aiheuttavat muutoin ongelmia.

Ilveskanta on pienentynyt kolmen edellisen vuoden voimakkaan verotuksen myötä. Luonnonvarakeskuksen kanta-arvion mukaan Suomessa elää ennen metsästyskauden alkua 1 865–1 990 yli vuoden ikäistä ilvestä.

Poronhoitoalueella ilveksen pyynti on ollut mahdollista 1.10. alkaen. Suomen riistakeskus myönsi poronhoitoalueelle yhden ilveksen kannanhoidollisen poikkeusluvan kuluvalle metsästyskaudelle.

Ilveksen metsästys päättyy koko maassa 28.2.2019.

 

Alueiden riistapäälliköt, ks. yhteystiedot

Kategoriat: Metsästysuutiset

MMM: Uhkaa aiheuttavan suden määritelmää olisi hyvä tarkentaa

20.11.2018 - 10:27

Susikannan hoitosuunnitelman valmisteluryhmässä nähtiin, että uhkaa aiheuttavan suden määritelmä vaatii tarkennusta erityisesti käytettävissä olevan havaintotiedon näkökulmasta. Susien käyttäytymisestä tiheämmin asutuilla alueilla tarvittaisiin lisäksi enemmän tutkimustietoa.

Nykyisen hoitosuunnitelman mukaisesti alle 100 metrin päässä asutusta talosta tai eläintuotantolaitoksesta tehtyjä TASSU-järjestelmään kirjattuja suden jälki- tai muita havaintoja voidaan käyttää perusteena, kun sutta mahdollisesti tarkastellaan uhka-arvion näkökulmasta. Selkeästi uhkaa aiheuttavia ja toimenpiteitä vaativia tapauksia ovat esimerkiksi ne, joissa susi ei väistä tai pelkää ollenkaan ihmistä tai ne, joissa susi liikkuu päiväsaikaan rakennetussa ympäristössä tai ihmisten asuinalueilla.

Valmisteluryhmän mielestä olisikin tärkeää jatkaa sellaisten työkalujen kehittämistä, joilla voidaan arvioida, milloin kyseessä on uhkaa aiheuttava susi, jotta toimenpiteitä voidaan kohdentaa oikein. Osa asuttujen talojen tai eläintuotantolaitosten läheisyydessä tehdyistä susihavainnoista on sellaisia, etteivät ne vaadi viranomaisilta välittömiä toimenpiteitä, vaikka ne tällä hetkellä luokitellaankin 100 metrin tulkinnalla niin sanotuiksi pihahavainnoiksi. Kyse voi olla suden luonnollisesta liikkumisesta paikasta toiseen.

Sudet pyrkivät tutkimusten mukaan tavallisesti välttelemään asuttuja alueita. Nuoret yksilöt, joilla ei ole omaa reviiriä tai jotka ovat vasta perustamassa sellaista, liikkuvat useammin asutuksen läheisyydessä. Susien hakeutumisessa asutuksen läheisyyteen on lisäksi huomattavia yksilöllisiä eroja.

Susilauman reviiri on seurantasusiin pohjautuvan tarkastelun perusteella keskimäärin 1 200 neliökilometriä ja susien liikkumisalueelle mahtuu monenlaisia maisemia ja poikkeuksetta myös ihmisasutusta. On mahdollista, että tiheämmin asutussa läntisessä Suomessa sudet ovat tottuneempia ihmisten läheisyyteen kuin itäisessä Suomessa.

Pannoitusten ja TASSU-havaintojen avulla lisätietoa susien liikkeistä

Vapaaehtoisten petoyhdyshenkilöiden TASSU-järjestelmään kirjaamat suurpetohavainnot ovat tutkimuksen ja hallinnon kannalta erittäin tärkeää dataa. Järjestelmään kirjatut havainnot ovat myös kaikkien nähtävissä riistahavainnot.fi-palvelussa. Järjestelmään kirjattujen susihavaintojen lukumäärästä ei voida kuitenkaan suoraan tehdä johtopäätöksiä susien lukumääristä tai liikkeistä.

Susista tehdään enemmän havaintoja reviirialueilla, jotka sijaitsevat ihmisten tiheämmin asuttamilla alueilla. Havaintoja on enemmän, koska havainnontekijöitä on enemmän. Jos susi liikkuu esimerkiksi yöaikaan kylätiellä, voidaan alueelta kirjata seuraavan päivän aikana kymmeniä jälkihavaintoja sudesta lähellä asutusta, vaikka kyse on määritelmällisesti yhdestä tapauksesta.

Valmisteluryhmässä nähtiin, että havaintodatan tarkkaan analyysiin ja siihen liittyvään viestintään tulisikin kiinnittää erityistä huomiota. Susien pannoitukset läntisessä Suomessa olisivat myös valmisteluryhmän mielestä tärkeitä, koska pannoitusten avulla saatu tieto yhdistettynä muuhun havaintoaineistoon antaisi lisää tietoa susien liikkumisesta itäistä Suomea tiheämmin asutuilla alueilla.

Valmisteluryhmä korosti, että susikannan hoitosuunnitelmatyössä tulisi tukea paikallisia ihmisiä, joiden kotiseuduilla susia on, jotta ihmisen ja suden rinnakkaiseloa voitaisiin parantaa. Susiin liittyvän monipuolisen tiedon jakaminen on tärkeää erityisesti niillä alueilla. Seuraavassa kokouksessa valmisteluryhmä tarkastelee susien poikkeuslupia ja suden kannanhoidollista metsästystä.

Lisätietoja maa- ja metsätalousministeriössä:
Sami Niemi, neuvotteleva virkamies, p. 029 516 2391, etunimi.sukunimi@mmm.fi
Vesa Ruusila, erätalousneuvos, p. 029 516 2051, etunimi.sukunimi@mmm.fi

Kategoriat: Metsästysuutiset

Suomen riistakeskus hakee yhdeksää suunnittelijaa määräaikaiseen (2019 – 2021) työsuhteeseen.

19.11.2018 - 12:06

Suomen riistakeskus edistää kestävää riistataloutta, tukee riistanhoitoyhdistysten toimintaa ja huolehtii riistapolitiikan toimeenpanosta sekä vastaa sille säädetyistä julkisista hallintotehtävistä.

Suunnittelijoiden pääasiallisena tehtävänä on tukea riistanhoitoyhdistyksiä sekä metsästysseuroja ja -seurueita hirvieläinkantojen verotussuunnittelussa, hirvitalousaluetyön kehittämisessä, metsästyksen suunnittelussa ja toteutuksessa sekä vahinkojen ennaltaehkäisyssä.

Suunnittelijoiden tehtäviin tulee kuulumaan:

  • hirvieläintiedon ja muun riistatiedon käytön ja valikoivan verotuksen koulutus riistanhoitoyhdistyksissä ja metsästysseuroissa
  • pienten hirvieläinten kannanarviointien ja verotussuunnittelun kehittäminen paikallistasolla
  • yhteislupakäytäntöjen ja -mallien kehittäminen metsästysseuroissa
  • hirvitalousalueiden verotussuunnittelun kehittäminen
  • riistanhoitoyhdistystason verotussuunnittelun kehittäminen
  • hirvitalousalueverkoston päivittämiseen osallistuminen
  • sidosryhmäyhteistyön kehittämien riistakeskusalueella ja riistanhoitoyhdistystasolla
  • vahinkojen ennaltaehkäisytoiminnan kehittäminen mukaan lukien tiehallintoyhteistyö ja metsäviranomaisyhteistyö

Tehtävän sijoituspaikkana on sopimuksen mukaan Suomen riistakeskuksen aluetoimisto. Alustavan suunnitelman mukaan suunnittelijat sijoitetaan seuraaville aluetoimistoille: Kangasala, Seinäjoki, Kuopio, Jyväskylä, Hamina, Turku, Rovaniemi, Muhos ja Suomussalmi.

Tehtävän hoitaminen edellyttää:

  • alempaa korkeakoulututkintoa mielellään luonnonvara-alalta tai muuten osoitettua perehtyneisyyttä hirvieläinkantojen hoitoon ja verotussuunnitteluun
  • riistatalouden ja metsästyksen hyvää tuntemusta ja Oma riista -palvelun käytön monipuolista hallintaa
  • suomen kielen erinomaista ja ruotsin kielen tyydyttävää suullista ja kirjallista taitoa
  • neuvottelutaitoja ja yhteistyö- ja vuorovaikutuskykyä sekä valmiutta joustaviin työaikoihin ja liikkumiseen sijoituspaikan riistakeskusalueella
  • valmiutta kehittää paikallistason riistataloutta ja riistatiedon käyttöä osana Suomen riistakeskuksen prosessiorganisaatiota

Palkkaus määräytyy voimassaolevan, alalla noudatettavan työehtosopimuksen mukaan ja tehtävä on otettava vastaan 1.3.2019 tai sopimuksen mukaan.

Suomen riistakeskukselle osoitetut hakemukset pyydetään toimittamaan 31.12.2018 klo 16.00 mennessä ensisijaisesti sähköisesti osoitteeseen: kirjaamo@riista.fi tai toissijaisesti osoitteella: Suomen riistakeskus/Kirjaamo, Sompiontie 1, 00730 HELSINKI. Kuoreen merkintä: Suunnittelija.

Lisätietoja antavat:

Riistatalouspäällikkö Jarkko Nurmi, puh. 029 431 2105, jarkko.nurmi@riista.fi

Julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härkönen, puh. 029 431 2104, sauli.harkonen@riista.fi

Kategoriat: Metsästysuutiset

Suomen riistakeskus hakee erikoissuunnittelijaa vakituiseen työsuhteeseen.

19.11.2018 - 12:03

Suomen riistakeskus edistää kestävää riistataloutta, tukee riistanhoitoyhdistysten toimintaa ja huolehtii riistapolitiikan toimeenpanosta sekä vastaa sille säädetyistä julkisista hallintotehtävistä.

Erikoissuunnittelijan tehtäviin tulee kuulumaan:

  • susikannan hoitosuunnitelmassa määritellyn reviiriyhteistyön kehittäminen ja koordinointi, koulutusmateriaalituotanto sekä muiden hoitosuunnitelmatoimenpiteiden edistäminen
  • suurpetokantojen hoitosuunnitelmien jalkauttamiseen liittyvät työt
  • suurpetoyhdyshenkilöverkoston toiminnan tukeminen ja kehittäminen yhteistyössä Luken kanssa

Toimen sijoituspaikkana on sopimuksen mukaan Suomen riistakeskuksen aluetoimisto.

Tehtävän hoitaminen edellyttää

  • ylempää korkeakoulututkintoa mielellään luonnonvara-alalta
  • riistatalouden, metsästyksen ja suurpetopolitiikan hyvää tuntemusta
  • paikkatieto-osaamista
  • metsästyslainsäädännön tuntemusta
  • suomen kielen erinomaista ja ruotsin kielen tyydyttävää suullista ja kirjallista taitoa
  • englannin kielen taitoa
  • neuvottelutaitoja ja yhteistyö- ja vuorovaikutuskykyä
  • valmiutta joustaviin työaikoihin ja liikkumiseen Suomessa ja tarvittaessa myös ulkomailla
  • valmiutta kehittää riistataloutta osana Suomen riistakeskuksen prosessiorganisaatiota

Toimen palkkaus määräytyy voimassaolevan, alalla noudatettavan työehtosopimuksen mukaan ja toimi on otettava vastaan 1.2.2019 tai sopimuksen mukaan.

Suomen riistakeskukselle osoitetut hakemukset pyydetään toimittamaan 14.12.2018 klo 16.00 mennessä ensisijaisesti sähköisesti osoitteeseen: kirjaamo@riista.fi tai toissijaisesti osoitteella: Suomen riistakeskus/Kirjaamo, Sompiontie 1, 00730 HELSINKI. Kuoreen merkintä: Erikoissuunnittelija.

Lisätietoja antaa:

Riistatalouspäällikkö Jarkko Nurmi, puh. 029 431 2105, jarkko.nurmi@riista.fi

Kategoriat: Metsästysuutiset

Evira: Joka kolmannella Suomen villipedolla trikinella

13.11.2018 - 08:30

Trikinellat eli trikiinit viihtyvät edelleen Suomen metsänpedoissa: monivuotisissa seurantatutkimuksissa noin joka kolmas tutkittu eläin on osoittautunut trikinellapositiiviseksi. Valtaosa trikinelloista on edelleen supikoirissa, mutta trikinellalajisto on muuttunut. Kun karhuja, mäyriä tai muita petoeläimiä laitetaan ruoaksi, on syytä muistaa, että kaikki trikinellalajit tarttuvat huonosti kypsennettyä lihaa syömällä helposti ihmiseen.

Suomi kuuluu trikinellatiheydeltään maailman kärkeen. Viimeksi trikinelloja, vanhemmalta nimeltään trikiinejä, tutkittiin vuosina 2011 – 2013 ja tuloksia verrattiin aiempiin, vuosilta 1993 – 1997 ja 1999 – 2005 saatuihin tuloksiin. Tutkimukset todistavat, että trikinellalajisto on muuttunut.

”Trikinellan villeissä eläimissä tapahtuva niin sanottu sylvaattinen elämänkierto on varmaan ollut Suomessa hyvin yleinen jo siitä alkaen, kun supikoirat asettuivat tänne, mutta ainakin viimeisten 30 vuoden ajan. Lapissa, missä supikoira ei ole vielä yleistynyt, myös trikinellat ovat harvemmassa”, sanoo tutkimusprofessori Antti Oksanen Elintarviketurvallisuusvirasto Evirasta.

Suomessa tavataan neljää lajia: Trichinella nativa, Trichinella spiralis, Trichinella pseudospiralis ja Trichinella britovi. Kullakin on oma asemansa ja roolinsa ekosysteemissä, mutta osin ne myös kilpailevat elintilasta keskenään.

Arktinen laji ei yleensä tartu sikoihin
Nykyinen valtalaji Suomessa on arktinen T. nativa.

”Ilmastonmuutoksen voisi olettaa heikentävän pohjoisen lajin elinmahdollisuuksia, mutta lajin suhteellinen osuus tunnistetuista trikinellamadoista on 1990-luvulta noussut 2010-luvulle tultaessa noin 60 prosentista 90 prosenttiin. Koska kaikkien trikinellatartuntojen yleisyys ei ole muuttunut, on arktinen laji yleistynyt ilmaston lämmitessä entisestään”, toteaa Oksanen.

Suomalaisissa villisioissa on todettu joitakin T. nativa -tapauksia, mutta yleensä laji ei tartu sikoihin. Trikinellalajeista suuri häviäjä on T. spiralis, joka tunnetaan erityisesti kotieläinten ja rottien elämänkiertoon sopeutuneena ihmisläheisenä kulttuuritrikinellana.

Lajin osuuden pudotus 15 prosentista yhteen prosenttiin vuosina 1993 – 2013 selittyy suomalaisen sikatalouden modernisoitumisella EU-jäsenyyden myötä. 2000-luvun alussa trikinellatartunnat hävisivät sioista käytännössä kokonaan ja T. spiralis ei enää levinnyt tiloilta metsäkiertoon.

Toinen häviäjä on ainoa myös lintuihin tarttuva laji, T. pseudospiralis, jonka osuus trikinelloista on pudonnut kymmenestä prosentista ensin kahteen ja sitten puoleen prosenttiin.

”Lajin kohtalo askarruttaa. Onko se oikeasti häviämässä ja jos on, miksi ihmeessä? Ehkä toukkanäytteiden varastointi heikensi erityisesti tämän lihakseen kapseloitumattoman lajin tunnistusta. EU:n vertailulaboratoriossa Roomassa tunnistetuista vuonna 2017 kerätyistä yhteensä 206 suomalaisesta toukkanäytteestä T. pseudospiralis todettiin sentään neljässä prosentissa. Tämän lajin toukkien säilyvyyttä pitää tutkia lisää”, sanoo Oksanen.

Trichinella britovi -lajin eli eurooppalaisen metsätrikinellan osuus kokonaismäärästä on pysytellyt melko vakiona, vähän alle 10 prosentissa.

Trikinellan lajintunnistukset tehdään lihasnäytteistä, joista trikinellatoukat kerätään ja määritetään multiplex PCR -menetelmällä.
Suomalaistutkimuksissa lajinmäärityksiä on tehty Helsingin yliopistossa, Evirassa ja EU:n vertailulaboratoriossa Roomassa.

Eviran ja EU:n vertailulaboratorion yhteistutkimus on julkaistu tieteellisesti vertaisarvioidussa lehdessä:
Oksanen, A., Interisano, M., Isomursu, M., Heikkinen, P., Tonanzi, D., Oivanen, L., Pozio, E. Trichinella spiralis prevalence among wildlife of a boreal region rapidly reduced in the absence of spillover from the domestic cycle. Veterinary Parasitology 2018: 262, pp. 1 – 5.

Lue lisää trikinelloista

Lisätietoja:
tutkimusprofessori Antti Oksanen, p. 044 561 6491
Elintarviketurvallisuusvirasto, Maaseutuvirasto ja osa Maanmittauslaitoksen tietotekniikan palvelukeskusta ovat 1.1.2019 Ruokavirasto.

Kategoriat: Metsästysuutiset

Theme by Danetsoft and Danang Probo Sayekti inspired by Maksimer